Lähtö lähenee

Vajaan viikon kuluttua pitäisi meidän olla jo matkalla. Olen yrittänyt kyhniä näitä hommia vähitellen valmiiksi, mutta paljon jää vielä kesken. Eipä silti, eivät ole niin tärkeitä, ettenkö ehdi tekemään myöhemminkin.

Tänään kävin tohtorilla ja siellä tutkittiin ja hutkittiin kovasti. Ei ainakaan mitään vakavaa tulehdusta ole ja muutkin kokeet näyttivät ihan hyviltä. Työnnettiin joku värkki ja katseli myös sitä viimeistä suolen pätkää löytämättä mitään suurempia. Eli ei kai tässä auta kuin odottaa ja lipittää erilaisia piimätuotteita. Vielä on jätettävä erilaisia jätöskokeita perjantaina. Ensi viikon perjantaina sitten saan kuulla niiden tuloksen puhelimitse ja samalla myös mitä mahdollisia jatkotoimenpiteitä on syytä alkaa tekemään ellei vaiva korjaannu vähitellen. Kyllähän nuo saamani lääkkeet ovat hieman hillinneet vatsakipua ja sitä ripuliakin. Sain ainakin tunnin kauemmin nukkua viime yönä.

On siis hyvä, että meillä on oma minikoti mukana. Olisi tosi inhottavaa tässä kunnossa olla kylässä yötä. Ehkä muutenkin on parasta olla mahdollisimman paljon omissa eväissä ja oma potta lähellä, hi hi. Ei vaan tällainen tunnu kivalta juuri matkalle lähtiessä. Toisaalta, enpähän ehdi niin kauheasti pelkäämään sen olevan syöpää tai muuta pahimman laatuista tautia.hi hi.

Kävin etsimässä samalla reissulla itselleni jeansseja. Vain yhdet olivat lähes istuvat, mutta vain siis lähes niin jätin ostamatta. On kai pakko käydä kaupungissa ihan asiasta tehden tai jättää koko housujen osto unholaan kunnes sattuu vaan eteen jossain alennusmyynnissä.

Tapasin myös vanhan tuttavan kävellessäni katua ajatuksissani. Hän kapsahti kaulaan ja säikäytti minut pahasti ennenkuin tajusin kuka siinä oikein olikaan. Ei tässä kannattaisi valittaa näistä pienistä vaivoista, sillä hänellä on ollut jo kolme infarktia sydämessä sekä yksi aivoissa. Hän on ikäiseni, eikä jaksa oikein liikkua eikä voi ajaa enää autoa. Kotitöihinkin hän tarvitsee avustajan. Monet tärkeät ja kivat harrastukset on joutunut jättämään ja käy vain katsomassa joskus miten toiset hikoilevat. Ei sellainen ole kivaa. Kyllä oma vaiva tuntui pieneltä kuunnellessani hänen kertomustaan. Tosin mieli hänellä oli jo ehtinyt palautua pitkän ja vaikean masennuksen jälkeen ja elämä tuntui silti elämisen arvoiselta.

Huomenna pääsen pakkaamaan camperia asuttavaan kuntoon. Kaikki patjat on tuuletettu ja pölyt pyyhitty talven jäljiltä. Eikä siellä oikeastaan mitään siivottavaa ollutkaan, sillä se on melko tiivis, eikä täällä lennä hiekan pölyä tai muuta sellaista kuten kaupungissa. Tämän kerran en meinaa laittaa täyttä varustusta ruokia myöten, sillä niitä käytettiin hyvin vähän viime kesänä. Perusjutut on kuitenkin kerättävä kasaan. Vaatetilaa on vähän ja meinaan kyllä varustautua lämpimillä vaatteilla, etten tarvitse paleltua. Auton pesin eilen sisältä, mutta ukkeli sai itse tänään pestä ulkoa, sillä ei minulla vaan niitä voimia ollut siihen puuhaan riittävästi.

Lääkearsenaalia kävin täyttämässä apteekissa ja nyt pärjään näillä lähes koko kesän, ellei vatsavaivoihin kirjoiteta sitten taas jotain uutta. Eilen illalla jo tuli puhelu ja lyhyt oli viesti; mummi tule heti! Mitenkähän pärjätään noin pitkä aika ilman nassukoita. Kivalta tuntuu kuitenkin lähtö ja odotan mielenkiinnolla kaikkia tapaamisia ja tietenkin häitä.