Lepoa välillä

Niin mukavaa kuin onkin touhuta lapsenlapsen kanssa niin siinä hommassa väsyy täysin. Olin aivan kuin tyhjiin puristettu rätti hänen lähtiessään ja menin heti nukkumaan hetkeksi. Poika oli myös hyvin väsynyt ja kärttyinenkin kun päiväunet siirtyivät kotimatkalle. Mummi ei saanut edes hej då pusua kuten yleensä.

Sattui meillä juuri vähää aikaisemmin pieni yhteenotto hänen kanssaan. Huomasin vaipan olevan tosi märän ja meinasin ottaa sen pois ja antaa hänen mennä pelkissä housuissa kun oli niin lämmintä. Siitäkös hän suuttui pahasti, sillä vain ukki saa vaihtaa vaipat. Tuskin hän antoi anteeksi yritystäni vielä lähtiessäkään vaikka kuinka anelin.

Sellaistahan se elämä on. Nyt viikonloppuna saisimme ehkä molemmat mökille kaveriksi yhden yön yli, mutta minua vähän huolettaa pärjäämmekö siellä pienissä tiloissa. Ehkäpä teemme kuten alunperin suunniteltiin, että meille Lucas ja Liam Minnalle. Voivathan he tulla käymään mökillä niin lapset alkavat tottua mökkielämään pikkuhiljaa.

Eräs ystäväni muistutti minua siitä, etten ole kovin paljon kertonut tästä perheen pienimmästä. Se on todellakin jäänyt vähäiseksi. Hän on jo iso poika, pian 5 kk vanha vesseli. Kauan arvailtiin minkä väriset silmät hänelle tulee, mutta nyt alkaa sekin olla selvää. Kyllä hän ruskeasilmäiseksi varmaankin tulee. Ainakin ihan tummat silmät ovat, mutta valossa näyttävät välillä tumman vihreiltä ja vähän varjoisessa ruskeilta. Taitaa tulla hurmuri. Ainakin hymykuoppa on poskessa hänen nauraessaan koko naamalla ja mikä loiste onkaan silmissä.

Niin rauhallista lasta en ole nähnyt. Hän nauttii ulkona olostaan ja nukkuu kahdet pitkät päiväunet ulkona. Välillä hetken leikkii, syö, saa kuivat ja taas ulos. Nykyisin on ne kätevät vauvan vahdit eli sellainen hälytin, jolla kuulee milloin vauva herää tai jopa jos on joko liian kuuma tai liian kuuma vaunussa. Se on kyllä kätevä ja vanhemmat saavat tehdä omia touhujaan aivan rauhassa tarvitsematta juosta vähän väliä katsomassa ja tarkistamassa tilannetta kuten ennen vanhaan

Kyllähän näissä pojissa paljon on myös samaa näköä ja liikkeet paljon samanlaisia molemmilla tuossa iässä. Isoveli hoitaa välillä kovastikin pikkuveljeä, mutta on syytä seurata hänen touhujaan kun hänellä ei vielä ole käsitystä siitä, että hän voi tehdä kipeääkin toiselle liian kovilla otteilla hoitaessaan.

Olen tässä siis lepäillyt ja välillä yrittänyt siivota jälkiä sekä pestä pyykkiä. Levätessäni olen kuunnellut valtavan määrän musiikkia You Tubelta. Ikivanhoja kappaleita, joita en ole vuosikymmeniin kuullut, mutta jotka lapsuudessa ja nuorena jäivät mieleen soimaan. Etenkin Laila Kinnusen ja Tamara Lundin kappaleita olen kuunnellut pitkän listan molempia. Ehkä olisi ollut terveellisempää käydä lenkillä tai olla muuten vain ulkona auringon lämmössä. Tosin aurinko alkoi vasta äsken paistamaan, joten ehdin sinne vielä.

Odotan kovasti viikonloppua ja mökille menoa. Jos vain näinkin lämmintä on niin siellä on ihan kiva touhuilla. Ei minulla enää niin kauheasti siivottavaa olekaan, joten voin halutessani vaikka istua auringon lämmössä ja lukea tai kuunnella radiota. En ota tietokonetta mukaan sinne.

Päätin viedä koneen korjattavaksi Suomeen lähtiessä niin on aikaa pari viikkoa saada se kuntoon. Enhän matkalla oikeastaan tarvitse sitä, sillä saan kyllä lainata sen verran ystävien ja sukulaisten koneita mitä sähköpostien lukemiseen tarvitsen.

Kukkapenkkien kitkemistä olisi aloiteltava jos meinaan ehtiä kaikki käydä läpi ennen reissua, mutta ei oikein huvita kun tekee selässä kipeää jo pienikin kyykkiminen. Lantaakin olisi lisättävä ainakin paikka paikoin, mutta en ole vielä ostanut yhtään säkkiä kotiin.

Lähdenpä vihdoinkin ulos happihypylle hetkeksi ja pistäydyn samalla hakemassa kaupasta maitoa. Pyörällä en vielä noin pitkää matkaa uskalla lähteä polkemaan kylmiltään. Muuten iloinen uutinen koskien painoa, se oli tänä aamuna eka kerran 87.2 kg! Saapa nähdä miten kauan se sahaa nyt 87-89 kg väliä. Pieni pykälä alaspäin joka tapauksessa, enkä millään olisi uskonut aloitettuani syömään LCHF neuvojen mukaan sen myös toimivan. En kaipaa leipää enkä muitakaan hiilareita, mutta nesteenä tulee lipitettyä silloin tällöin ihan liikaa niitä, jolloin kaikki seisahtuu paikalleen. Enpähän niin kiirettä ole ajatellutkaan, vaan saa tämä vuosikymmeniä kestänyt säästöliekillä eläminen korjaantua ihan rauhassa. Nyt uskallan jo asettaa tavoitteen jopa alas 80 kg.