Sateinen viikonloppu takana

Niin ja kuulema oli myös helluntain pyhät. Eräs ystävä onneksi siitä muistutti soittamalla ja toivottamalla hyvää helluntaita, en muutoin olisi muistanut koko juhlapyhää. Meilläkin kun se toinen helluntaipäivä katosi joku vuosi sitten ja saatiin 6.6 pyhäksi eli kansallispäiväksi sen sijaan. Molemmat ihan yhtä hyvät.

Ei meillä mitään helluntaita juhlittu siellä kylmässä ja kolkossa säässä, mitä nyt mielessämme kumpikin omissa oloissamme ollessa. Siksi toiseksi Lucas tuli lauantaina meille kaveriksi. Hänellä kului kyllä aika tosi hyvin, sillä rapaa ja kuraa oli riittävästi hänen leikkeihinsä ja hyvät kuravehkeet päällä niin ei haitannut vaikka satoi lisää.

Minulla meni kylläkin levoksi lähes koko homma, sillä vatsani reistaa pahasti jostain ihmeen syystä. Huomenna on pakko ottaa yhteyttä terveyskeskukseen ja keskustella mitä tämän vaivan kanssa voisi tehdä. Pahimmat ovat aamuyöt kolmesta alkaen. Saan juosta vessassa jatkuvasti, eikä oikeastaan mitään tule, mutta työnnättää kuitenkin. Olen kokeillut olla ilman maitoa, eikä sekään auta, olen kokeillut olla myös syömättä iltapäivästä alkaen, eikä sekään auta. Toivottavasti tämä homma ei nyt sotke sitä Suomen matkalle lähtöä ensi viikolla.

Niinpä en tehnyt muuta kuin huolsin ruokapuolen ja tiskit. Juu ja kylvin vähän salaattia ja tilliä sekä istutin persiljaa, ruohosipulia ja peräti kuusi perunaa kasvamaan valmiiksi laitettuun kasvipenkkiin. Välillä istuin ulkona ja seurasin pojan leikkejä niin ukki sai keskittyä omiin hommiinsa vähän paremmin. Hän saikin paljon aikaan. Päivä pari vielä samaa tahtia niin sitten saakin jo viettää ihan lomaa siellä käydessään.

Kyllä meitä vähän jännitti, miten Lucas osaa nukkua meidän pienessä mökissä. Me laitoimme levyn meidän sänkyjen väliin ja siihen petasimme petin hänelle. Se oli hänelle tosi mieluinen paikka ja nukahti niin tyytyväisenä. Äitihän pelkäsi, että joudumme viemään hänet ehkä illalla myöhään kotiin ellei osaa nukkua oudossa paikassa.

Aamulla miehillä olikin sitten juhlavaa heräillä kahdeksan jälkeen valmiille aamiaiselle, jonka vein heille sänkyyn. Olinhan jo aamuyöstä saakka ollut hyppäämässä niin päätin yllättää heidät aamiaisella. Voi sitä riemua, Lucas poika popsi ja nautti kyllä kaikesta. Jopa siitä kun mummi sai syöttää välillä jugurttia, ettei se pitkin sänkyä levinnyt.

Eilen illalla oli kova ukonilma ja vesisade. Edellisen vesisateen jäljet alkoivat juuri illan suussa kuivumaan niin sitten tuli valtava määrä uutta vettä ukkosen mukana. Voi sitä pauketta ja jyrinää. Minun oli pidettävä oma naama peruslukemilla ja yrittää keksiä keinoja olla näyttämättä omaa pelkoa lapselle. Itse kun sain tartunnan pelkoon äidiltä jo ihan pienenä ja olen useimmiten istunut aikuisena autossa kun on ukkonen alkanut jyrähtelemään alle kahden kilometrin päässä. Poika ei ollut moksiskaan, vaikka vähän säpsähteli kun vaaran päällä jyrähteli niin kovasti, että meidän parakkikin tärisi. Hyi.

Tänään piti olla jo kaunis sää ja lupailtiin saunoa ja uidakin, mutta ei sitä aurinkoa näkynyt kuin hetken ja tuuli kovasti pohjoisesta niin se saunominen sai jäädä kesannolle tällä reissulla. Nyt on kyllä sauna lämpenemässä ja pian pääsen pesemään kunnolla itseni. Tuntuu kuin olisin metsässä asunut viikon ilman pesumahdollisuutta.

Veimme naskalin kotiin ja matkalla hän nukahti autossa eikä herännyt herättelyistä huolimatta ennenkuin kotipihalla. Oli se jo kiva päästä isin syliin ja pikkuveljen luo, puhumattakaan äidistä ja kotieläimistäkin.

Ukkeli tuumasi, että kyllä meillä nyt varmaankin kesän aikana on sitten mökkikaveri tiedossa ja ilman häntä ehkä olo tuntuisikin melko yksinäiseltä. Vanhemmat voivat tuoda silloin tällöin pojat molemmatkin sinne. Pienempikin kyllä sopisi juuri ja juuri vaunussa nukkumaan meidän parakissa, mutta sitten se onkin ihan täysi. Sopu sijaa antaa kyllä. Ja lämpimämmällä säällä on helpompaa kaikin puolin siellä luonnossa eläminen kun ei tarvitse niin kauheasti vaatteidenkaan kanssa värkätä.

Nyt on sauna valmis, joten lopetan tähän nämä sekavat ajatusten pyörittelyt ja jatkan toisella kertaa.