Yksin kotona

On aurinkoinen, mutta kylmä aamu. Olo on jotenkin stressaantunut, sillä jäin yksin kotiin pariksi päiväksi ja mielessä pyörivät kymmenet tekemiset tai tekemättä jättämiset. Oikeastaan ei ole mikään pakko tehdä yhtään mitään, vaan voisin aivan hyvin parannella tuota kipeätä polvea. Lienen kai kertonut, että viime viikolla ajattelematta lähdin kellarissa pistäytymään ja päässäni oli lukulasit. Tietenkin ne näyttävät portaat aivan päin peppua ja astuin väärin eli ohitse portaan ja silloinkos mummia vietiin nokka edellä. Muuten meni ihan mukavasti, mutta jo muutenkin ylinotkeat nivelet eivät kestäneet painoa, joka tuli polven päälle ja nivelside siitä vinksahti. Eli sitä olen saanut varoa ja pitää tukisidettä ja pistellä tulehduskipulääkettä jne.

Tämä ja kylmä sää olivat esteenä mökille lähtemiseen. Olisihan sielläkin sitä rapsuttamista ja touhua, mutta ehdin kyllä tehdä sittenkin kun on mukavan lämmintä eikä tarvitse talvitakkia eikä villahousuja. Siispä olen nyt kotona ja ajatuksissani mietin miten ajan kuluttaisin mukavimmin. Eilen luin koko päivän, joten en enää jaksa lukea selälläni. Siitäkin tulee kipeäksi. Pistin koneellisen pyykkiä tulemaan. Ne ainakin kuivuvat näin tuulisena ja aurinkoisena päivänä hetkessä. Edelliset pyykit ovat silitettynä liinavaatekaapissa ja nyt se kaappi on lähes täysi. En muistanutkaan omistavani noin paljon liinavaatteita, hi hi.

Voisin leipoa laktoosittomia piirakoita, mutta tarvikkeita pitäisi hakea kaupasta ensin, eikä se aukea vielä pariin tuntiin. Voisin tehdä itselleni ruokaa valmiiksi, niin ei tule sitten hätä kun tulee nälkä. .... sitäkin on jäänyt eilen ihan liikaa, joten on syötävä entinen ensin, siis kalasoppaa. Voisin käydä rapsuttamassa pienen alan pihaa, sillä se alkaa olla kuiva pääosin. Mutta minkä jarrun laittaisin, etten rapsuttaisi puolta tuntia kauemmin. Se nimittäin kostautuu sekä jalassa että selässä jos unohdun liian pitkäksi aikaa heilumaan haravan kanssa.

Ei, sekään ei nyt tunnu oikein maistuvan. Kävelyllä voisin kyllä käydä tukisiteen kanssa tasaista tietä vähän matkaa. Se houkuttaa juuri nyt eniten, sillä samalla voin kuunnella luonnon konserttia ja ihailla kevään tuloa sekä puron solinaa.

Ei tämä miettimisellä miksikään tule. Pistänpä ensin mökin siistiksi ja lähden sitten lenkille, vaikka vain vartin sellaiselle. Se on ihan kaikki pelkästään itselleni ja nythän voin olla hyvillä mielin itsekäs ja paapoa vain itseäni. Ihan niinkuin en saisi paapoa muutenkin, hi hi.