Sateen ropistessa ikkunan takana on kiva istua villasukat jalassa ja villatakki päällä tässä koneen ääressä. Toisella silmällä katselen Kesäillan valssia ja Teuvo Oinasta. Kuulin hänestä kyllä aikoinaan juttua kun hän voitti tangokuninkuuden. Jos joku olisi näyttänyt kuvaa ja kysynyt kuka tämä herrasmies on niin tuskin olisin tiennyt ennen äskeistä ohjelmaa. Mikä valtavan kaunis tenoriääni. Sitä kyllä passasi kuunnella, samoin hänen kappaleitaan, jotka ovat minulle aivan tuntemattomia jostain syystä. Sen syyn kai voi tietää arvaamattakin. Oppia ikä kaikki joka tapauksessa.

Aikoinaan hengellisesti vasta heränneenä erään herätysliikkeen piirissä tulin heittäneeksi kaikki iskelmäänkin viittaavat kasetit ja levyt roskiin. En edes veljelleni voinut niitä antaa, ettei vain paha leviä. Kyllä nyt kaduttaa sellainen typeryys ja ymmärtämättömyys, mutta aikansa kutakin. Meni pari kymmentä vuotta pelkästään hengellisen musiikin kuunteluun, eikä siinä mitään pahaa sinänsä, sillä toki on hyvää sellaista ihan kilometreittäin tehty myös. Nykyisin jotenkin herkistyn näille uusille iskelmille, sillä niiden tekstit ovat tosi puhuttelevia.

Muuten alkoi jotkut urheilukisatkin Berliinissä tänään. En ole ollenkaan kiinnostunut katsomaan mitään sellaista hikoilua. Kai se johtuu siitä, että oikeastaan inhoan hikoilua ellei se tuota itselle kauheasti mielihyvää. Eli olen sohvaperuna kai osittain ellei panokset ole riittävän kovat liikkumiseen. Hyi, en haluaisi katsoa tunnista toiseen urheilua. Onneksi meillä on tässä mökissä kaksi kerrosta ja juuri nyt valitsin alakerran väen elämän tästä nettiriippuudesta johtuen tietenkin.

Onkohan kenellekään sattunut tällaista episodia. On siis joku tärkeä urheilujuttu telkkarissa ja laitat oikein hyvän ruuan, katat pöydän kauniiksi ja huutelet kultsua syömään. Hän tulee, nuuhkii ja kehuu jo maistamatta ruokaa, lastaa lautasen täyteen, ottaa tarjottimen esille ja katoaa telkkarin ääreen. Siinä istua napotat kuin pisteet öön päällä tajuamatta mikä on nyt tärkeintä tässä elämässä. Meni ruokahalu ja kaikki muutkin halut ja haluttaisi heittää telkkari yläkerran tai alakerran ikkunasta kartanolle!

Olen pari kertaa selviytynyt tilanteesta rauhallisuudellani ja hakenut ruokalautasen pois. On siinä sitten miettimistä miten eteenpäin, mutta ukkeli kyllä yleensä tajuaa mistä on kysymys kun tunteita rassailemaan alkaa huomaamattaan urheilun lumoissa. Nouseekohan adrenaali monestikaan niin korkeisiin lukemiin kuin tuon urheilun kanssa, vaikka siitä en pidä.

Tänään onnistuin jostain ihmeen syystä saamaan ukkelin ruokapöytään istumaan ihan rauhallisesti ja nautiskeltiin ihan hyvä tovi. Eiköhän sitten minua alkanut ihmetyttämään tämä hillitty ja niin mukava käytös, joten en malttanut olla kysymättä syytä moiseen käyttäytymiseen. Olisihan se pitänyt arvata, että onnistuin saamaan ruuan valmiiksi juuri H hetkenä, eli tauon aikaan. Ja minä jo aloin luulla vaikka mitä.....