Melkein toistoa päivästä toiseen nämä hommelit näin helteellä. Tänä aamuna noustuani ylös laitoin kahvin tippumaan ja lähdin poimimaan vadelmia. Aamulla on niin raikasta ja kosteaakin, joten kastuin melko märäksi tuolla puskassa liikkuessani. Eka litran poimittuani söin aamiaisen ja samalla perkasin ne marjat rasioihin. 7 rasiaa tuli tänään puhtaita kauniita vadelmia.

Järvelle lähtöni venyi lähes puoleen päivään, mutta klo 11 olin veneessä. Ukkeli vei rantaan ja kantoi akun, moottorin ja muutkin vehkeet veneeseen. Kyllä oli helppoa lähteä ajelemaan aivan peilityynelle järvelle.

Kiersin järven ympäri saamatta kalaa ja moottoriin sotkeutui monet kerrat ahvenheinää tai lumpeen lehtiä varsineen, jolloin meno loppuu tai ainakin hidastuu. Onneksi tuo moottori on kevyt nostaa ylös ja puhdistaa. Vaikka kyllä siinä hiki tulee kun tarpeeksi monta kertaa sen tekee.

Hieman pettyneenä kalattomuuteen ajelin uimarannalle, jota olen alkanut kutsua meidän rannaksi. Se on tosi ihana pieni hiekkainen poukama. Vesi on niin lämmintä kuin lapsena ennen. Uin ja ruplasin vedessä melko kauan. Sitten söin eväät ja hörpin kylmää mehua tilkan jatkoksi, ennenkuin lähdin toiselle ja vielä kolmannellekin kierrokselle.

Kolmannella kierroksella tarttui pyydykseeni iso ahven, isompi kuin eilinen. Kyllä se pelasti päiväni täysin. Sain vielä oikein pienen varmaankin vain 100 grammaisen ahvenen paluumatkalla. Ja ehdin käydä vielä toisen uimareissun ja makoilla rantahietikolla hetken ennen kotimatkaa.

Pian on elohopea eli meidän lapsenlapsi tulossa tänne viikonloppua viettämään. On ehdittävä vielä poimia pois kaikki tarpeeton ylettyviltä. Saapa nähdä mitä kaikkea kivaa tämä tapaaminen pitää sisällään. Tuskin ehdin bloggaamaan tai pelaamaan hjärteriä, hi hi. Kivaa viikonloppua sinulle lukijani.