Aamulla heräsin jo kuuden aikoihin, enkä jaksanut enää maata enempää. Nousin ylös, hipsuttelin hiljaa alakertaan, sytytin hellaan tulen ja vasta sitten kahvin laitoin tippumaan. Sain riisipuuron nopeasti kiehumaan ja keitinkin sitä 6 litran kattilan täynnä.

Aamiaisen syötyäni aloin tekemään karjalanpiirakoiden kuoritaikinaa ja kohta jo kaulitsin kuoria, tai ajelin kuoria, kuten muistaakseni lapsena kuulin sanottavan. Minulla on siinä oma rytmi.

Kuoritaikinan teen koneessa; 1 litra kylmää vettä, 200g sulatettua voita, 2 munaa, 2 tsk soodaa, suolaa n.3-5 tl, 18 dl ruisjauhoa, noin 10 dl vehnäj. (Tällä taikinalla tulee muuten oikein pehmyt kuorinen kukkokin hyvin vaivattomasti)

Sitten kaadan taikinan pöydälle ja vaivaan sen suureksi palloksi jonka sitten kaulitsen melko ohueksi suureksi levyksi. Otan siitä lasilla kakkaroita. Taputtelen vielä jauhojen kanssa kakkarat ja laitan ne 10 kpl riveihin liinan alle.

Puuron jäähtyessä ehdin valmistella kaiken valmiiksi; pellit paperoituina viereen, lisäksi muutama tarjotin myös, sillä en ala paistamaan ennenkuin 3 jopa neljäkin pellillistä on valmiiksi leivottuina. Tein valmiiksi voiteluun sekoituksen vedestä ja voista ja otin esille ison uunivuokan, mihin voidellut piirakat sain lämpimälle hellan pankolle hautumaan.

Rytmi lähti käyntiin totuttuun tapaan, 9 kuorta valmiiksi ja sitten siirryn pöydän toiselle puolelle täyttämään ne. Nimittäin minulla on pieni uuni, niin sopivin annos on noita vähän kookkaampia piirakoita vain 9 kpl pellille. Kahvipiirakoita kyllä saan sopimaan 16 kpl.

Mikä nautinto tämä puuha onkaan! En välittänyt edes radiota laittaa soimaan, vaan olin ihan omien ajatusteni kanssa. Eilen sain yllättävän rukouspyynnönkin kaukaa pohjoisesta ja tässä hommaillessa oli aikaa hiljentyä siihenkin uudelleen.

Kellon lyödessä yhtätoista olin koko puuhasta valmis, jopa tiskit tiskattuina. Tasan 100 kpl tuli väkerrettyä tällä kertaa karjalanpiirakoita. Ukkeli tuli kyllä paistamaan ja voitelemaan kaveriksi ja se on todella suuri apu.Sillä voiteleminen käy kaikkein eniten selkään kun kädet ovat pahassa asennossa.

On nyt evästä huomiselle matkalle, kotimiehelle syötävää ja jää pakkaseenkin tulevia tarpeita varten monet pussit. Mistähän löydän tilaa pakasteessa, marjapakasteeseen ei mahdu. Kai joudun ukkelia vaivaamaan tämän kerran, jos lihapakasteessa olisi tilaa vielä. Hamsteri on voimissaan ja katse etsii jo kumisaappaita.