Meinasi tulla paniikki kun pari kertaa vaakalla käydessäni lukema näytti liian paljon. Eilen juhlistin ostamalla lakritsipussin samalla reissulla kun ostin myös uuden verkkaripuvun. Oli jännää se etsiminen, sillä ensin etsin kokoa 52 ennenkuin muistin sen olevan todella liian suuri. Hain myyjän auttamaan ja niin löytyi sopiva. Tosin takki on miesten kokoa ja housut naisten kokoa. Arvaapa miltä tuntui ja kuinka hämmästynyt olin kun 44 numeroinen housu sopi kuin valettu päälleni!!!!???? Sitä ei ole tapahtunut vuosiin, ehkäpä keväällä -92 se oli mahdollista edellisen kerran.
Eilen siis napostelin lakuja reilun ison annoksen, siihen kevyt limsaa päälle ja päätin tänään aloittaa kuntoilun uusi puku päällä. Minähän en pidä yleensä karkeista, enkä kovin rakasta muutenkaan imeliä juttuja. Lakut on poikkeus ehkä kerran parissa vuodessa. Ukkelille riitti iloa tästä paradoksista, siis karkeista ja uudesta verkkarista kuin myös upo uudesta kypärästä.
Tänä aamuna nousin vaakalle sielu hieman surullisena. Pari kertaa piti pyyhkiä silmiä varmuuden vuoksi nähdäkseni tuloksen uudelleen ja uudelleen. Ne ylimääräistä kiloa olivat kuin olivatkin poissa ja painoin siis nyt 90.7kg, Se tuntui mukavalta.
Puin uuden puvun päälle, etsin viilentävät sukat jalkaan, lenkkarit ja viimeiseksi kypärä päähän kun sen ensin sai sopivaksi päälleni. Ja ei kun taipaleelle pyörällä. Kantapää ei suosi kävelyä. Koira halusi tietenkin mukaan niin lenkki jäi lyhyeksi. Mutta sen hauskempi siitä tuli.
Jo menomatkalla näin kantarellin keltaista aivan tässä lähellä. Paluumatkalla pysähdyin poimimaan ensin taggsvampar, olisivatkohan orakkaita suomeksi, ja sitten löysin melkoisen kasan vielä kantarelleja. Niistä saan tänään hyvän ruuan lisukkeen kanawokiin.
Nyt olisi jo sienestys kausi alkanut. Kyllä minäkin tuonne metsään laahaudun, sillä ilman rouskuja ei syksyä voi elää. En kyllä laita niin paljon suolaan kuin viime syksynä, sillä puolet ämpärillisestä sain nakata kompostiin.
Puku osoittautui oikein mukavaksi pitää päällä. Sen läpi ei tuule, on kivan lämmin, mutta hengittää hyvin. Ja niin ultrakevyt, että ihmetellä täytyy mitähän materiaalia se oikein onkaan. Tietenkään -80-90 luvun vaihteen Rukkapukujen kauneudelle se ei vedä vertaa, mutta lieneekö se kauneus niin tärkeää jos verkkari muuten toimii kuten tulee. Eihän sillä sentään kapakkaan mennä, kuten näin Suomessa olevan edelleenkin tavallista.
Lucka 18: Hermanus
9 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti