Kuntoa kävellen leikkurin kanssa jälleen

Aamulla varhain kävelin tuonne suolle tutkimaan mikä on lakkojen sato tänä kesänä. Aivan turha reissu se oli. En ainoatakaan lakkaa löytänyt suuhun pantavaksi. Muutamia muuraimia tai oikeastaan vielä suppuja oli siellä täällä. Eli se kaunis kukinto on mennyt sateiden mukana ja vain muutama kukka on tullut jälkeen päin. Varmaankin jos oikein tarkoin osaan kävellä koko suon niin ehkä parhaassa tapauksessa puoli litraa sieltä saisin. Olin pettynyt pahasti. Sillä tämä suo on antanut satoa lähes aina, vaikka muualla ei olisi mitään.

Marjastushimo oli kuitenkin päällä niin menin etsimään metsämansikoita. Niitä oli hankala poimia kasteisesta heinikosta, mutta melkein puoli litraa sain illalliselle jälkkäriksi vaniljavispin kanssa. Tein toisenkin reissun, mutta ne marjat meni suoraan suuhun. Sillä mikä voittaisi auringon lämpöiset marjat heinäkuulla.

Vähälle jäi siis käveleminen marjojen perässä niin päätin sitten kävellä leikkurin kanssa. Siihen hommaan työliinnyin alle aikayksikön, sillä mitäpä se hyödytti kun ukkeli ajoi kohta isolla koneella juuri leikkaamani alueen ja vielä kahteen kertaan. Minun pippuriselle luonteelle sellainen käytös ei sovi ja niin sai kone jäädä seisomaan keskelle pihaa. Lähdin suihkuun ja nautin viileässä olosta, vaikka kismitti kun se kuntoilu jäi niin vähälle tänään. Meninkin turkkiani paikkaamaan camperiin ja nukuin pari tuntia jaksaakseni lapsenlapsen kanssa touhuta illan tullen. Jospa siinä tulisi sitten se loppu kuntoilu tälle päivälle.