Olen aina ennen sanonut kevään olevan parasta aikaa vuodessa. Tänään mietin tuolla metsässä sitä asiaa uudelleen ja tulin siihen tulokseen, että kyllä syksykin on yhtä ihanaa aikaa. Vaikka syksy on monella tapaa kuoleman ja vanhenemisen aikaa, niin on tämä kaunistakin. Jotenkin minusta tuntuu kuin keväällä olisi kiireempi. Ei ehdi nauttia kaikesta siitä mitä luonnossa tapahtuu. Syksyllä muutos on hitaampaa ihan kuten itselläkin liike hidastuu verrattuna mitä se oli nuorena.

Keväällä on myös vaikeampaa elää tässä ja nyt. On niin paljon suunniteltavaa tai ainakin minulla oli viime kevättä lukuun ottamatta. Nyt syksyn tullen on kiva odottaa millainen päivä on tulossa ja vasta sitten päättää enemmän mitä haluaa tehdä.

Muuten asetinhan itselleni kysymyksen tässä joku päivä sitten, kummasta pidän enemmän; siitäkö marjojen poimimisesta vai kannon nokassa istumisesta marjoja puhdistaen. Tänään vasta se asia tuli selväksi samalla kun mietin kevään ja syksyn eroja. Tein siis itselleni kokeen. Poimin ensin ämpärillisen puolukoita siivoten joka poimurillisen jälkeen kannon nokassa istuen ja nauttien auringon lämmöstä, sopivasta tuulesta, kauniista maisemasta ja ihan omasta ja koirani seurasta. Sitten tein pyrähdyksen vain ämpäri ja poimuri mukanani katselemaan uutta marikkoa huomiseksi.

Löytyi tosi kiva kumpare täynnä marjoja. Aivan hullaannuin niistä suurista puolukoista! Päätin tehdä nyt kokeen itselleni ja aloin poimimaan ihan urakalla ne pois. Arvioin siinä olevan ehkä kolmisen litraa. Eli ala oli vain muutaman neliön kokoinen. Siitä tuli kuitenkin 6 litraa ja olin yhtä innoissani ja yhtä haltioitunut kuin yhden poimurillisen poimimisesta, mutta selkä sanoi sitten jo Stop isoilla kirjaimilla. Eli tulin siihen tulokseen, että minulle on aivan yhtä ihanaa saada poimia kuin saada istua kannon nokassa puhdistamassa marjoja. Toki osaan istua ihan ilman mitään tekemistäkin joskus kun sitä aikaa tarvitsen. Nykyisin sitä tarvetta on vaan tosi vähän. Varmaankin selkää ajatellen on viisaampaa tehdä kuten olen tehnyt jo vuosia.Ja kuntoliikuntana tämän parempaa ei voi kai olla!

Muuten aamulla heräsin aivan pirteänä, ilman suurempaa kipua muussa kuin kantapäässä ja mieli niin iloisena kuten yleensä aina nykyään. Olen onnellistakin onnellisempi! Varmaan siitä tulee selkäänkin hyvää energiaa ja jaksan paremmin kuin aikoihin. Ukkeli on varmaan vähän kateellinen, sillä hän epäilee minun rakastuneen. hi hi. En ole vielä kysynyt mitä hän sillä tarkoittaa, sillä en nyt sentään puolukoihin ole rakastunut, vaikka siltä kuulostaakin. Hoilaan kohta, rakastaaaan eeläämäää.