Herättyäni päiväunilta huomasin jännitystä solar plexuksen tienoilla. Aloin miettimään mistä ihmeestä moinen kiristys tulee. Huominen se siellä kummittelee. Meillä viime syksynä samoihin aikoihin gastric bypass leikkauksen läpi käyneillä on tapaaminen eräässä hyvässä ruokaravintolassa. Tapaamme eka kertaa sen valmistautumiskurssin jälkeen.

Meitähän oli siellä pari kymmentä. Muutamia tapasin leikkauksen yhteydessä ja muutamia sähköposteja on lähetelty tämän vuoden aikana. Kaikilla on tietääkseni paino laskenut melkoisesti. Joitakin on facebookissa kuvan kanssa, eikä voisi oikein uskoa samaksi ihmiseksi. Vain muutamaa ihmistä olen tavannut jossain yhteyksissä.

Meillä on tarkoitus syödä ensin oikein hyvin. Ravintola odottaa meitä runsaan buffeen kanssa. Sen jälkeen lähdemme pelaamaan bowlinkia. Jatkoista en tiedä ainakaan tässä vaiheessa mitään. Ukkelini on kyllä luvannut lähteä kuskaamaan eli hän vie ja hakee odottaen sitten pojan luona sen väliajan.

Mikähän sitten jännittää oikeasti. Varmaan monet kysymykset, joita olen silloin tällöin miettinyt. Ovatko kaikki menneet kauhean paljon kiloja alas ja minä vain näin vähän. Miten on käynyt joutaville nahkoille. Onko tarvetta lähteä Puolaan kuten minusta tuntuu että minulla kyllä olisi. Mitä toiset ovat tehneet suureksi käyneille vaatteilleen. Miltä heistä tuntuu nyt pian vuosi leikkauksesta. Ovatko he yhtä onnellisia kuin minä tästä muutoksesta. Miten olemme selviytyneet puutetilan hiustenlähdöstä. Onko edes kenelläkään lähtenyt niin kuin minulla lähti koko kevään hiuksia irti. Onneksi ei kaljua tullut. Mitä oppisin toisilta sellaista mitä en ole itse huomannut edes ajatella. Eli sata kysymystä ilman vastausta. Ei ihme jos perhosia alkaa vatsaan kerääntymään ja kiristämään solar plexuksen energia keskusta.

Tähän jatkoksi sopiikin resepti: jauhelihaa, hakattua keltasipulia, kananmunaa, hakattua punajuurta, sitä punajuuri lientä, kauraryynejä, täysviljakorppujauhoa, mausteita, reilusti sienisalaattia ja suolaa tarvittaessa. Pihvit paistetaan voi-öljy seoksessa ensin ruskeaksi molemmin puolin ja sitten saavat hautua hiljalleen vartin ajan. Nautitaan kasvisten ja perunoiden kanssa, sekä liraus kastiketta mitä sattuu olemaan sekä puolukoita. Kyllä ovat niin hyviä, että meinaa kieli mennä mukana. Ukkelikin popsi menemään mutisten laittamani ruuan yhä vain paranevan. Ei tiennyt mitään, että pihvit sisälsivät sieniä. Eikä ole valittanut, että vatsaa kipristelisi, vaikka söi aimo annoksen. Tuli pienestä jauhelihapaketista kolmeksi kertaa ruokaa. Jälkkäriksi vadelmia ja jugurttia, joka odottaa vielä syöjiä, sillä kumpikaan ei jaksanut yhtään enempää syödä.

Onkohan huomenna siellä ravintolassa yhtä hyviä herkkuja. Olisi nyt jotain oikein hyvää ja sellaista, josta saisi vähän virikkeitä talven kokkauksiin, ettei aina tarvitse oman mielikuvituksen varassa kulkea.