Niin kaunis ja aurinkoinen aamupäivä katosi ja nyt on pilvistä ja näyttää pian tulevan sade. Nurmikon ehti ukkeli leikata ja minä laukoin pitkin pihaa poimien karvalaukut edestä pois. Niitä kasvaa aivan tässä pihalla. Tietenkään en malttanut katsella vähän kauempaakin saadakseni sen verran, että saan tehdä salaatin itselleni. Se onnistui oikein hyvin.

Eikä se riittänyt. Sillä näin vadelmapuskissa suuria kauniita marjoja ja tietenkin ne oli käytävä poimimassa meille jälkkäriksi ja iltapalaksi. Poimin vähän sekaan mustaviinimarjojakin, joita on vielä muutaman oksan verran jäljellä. Oli pakko ottaa kuva kulhossa olevista marjoista, sillä nyt ne varmaankin ovat jo syksyn viimeiset näitä sortteja.

Aivan tulee vesi kielelle tuota kuvaa katsoessa. Vániljajugurtin kanssa suorastaan herkkua, mutta minä laitan rahkaa sekaan saadakseni proteinia samalla. Silloin voi popsia ison kupillisen pelkäämättä liikaa rasvaa tai sokeria.

Käväisin lauantaina erään tuttavan tädin luona ihailemassa hänen liljojaan. Ovat tosi kauniit ja laitan siitäkin kuvan toisillekin ihailtavaksi. En tiedä, olenko koskaan nähnyt kauniimman väristä liljaa. Toivottavasti alkavat tekemään poikasia, jolloin myös minun kukkapenkkiin ilmestyy näitä kaunottaria. Keltaisia ja lähes mustia on odottamassa maahan kaivajaa. Minusta vaan juuri nyt tuntuu siltä kuin lapiossa olisi kettinkinen varsi. Taidan lähteä päivälevolle kirjan kanssa.