Ei ole kivaa olla näin köhäinen päivästä toiseen. Alkaa jo ottaa voimille monella tapaa. Saatuani yskänlääkettä reseptillä on nukkuminen ollut huomattavasti helpompaa, enkä ole tarvinnut nousta aikaisin aamuyöllä rykimään enää. Mutta siinäpä se apu sitten onkin. Räkä vaan ei lähde lohkeilemaan, kuten ennen sanottiin. Ääni on kuin variksen tai korpin raakkumista, joten ei tällä karaokea laulata pitkään aikaan vielä. Nokasta saa aamuisin kaivaa isot veriset löntit kuivunutta kamaa, hyi.

No, ei niin suurta pahaa etteikö jotain hyvääkin. On ollut todella mahdollisuus lukemiseen. Olen ahminut kirjan toisensa jälkeen norjalaista Anne-Lise Bogen Arvesynd sarjaa, tosin ruotsiksi. Siihen jäin koukkuun, enkä varmaan saa ajatuksia pois ennenkuin koko sarja ( väh. 22 ) on ahmittu läpi, joista kotona on nyt osat 6-10

Olen yrittänyt toppuutella itseäni monella tavalla, mutta näyttää kaikki aivan turhalta. Ukkelikin pyyteli jo metsään rankasavottaan mukaan minun innostumatta asiasta ollenkaan. Sää on kaunis kuin morsian, mutta en metsään menostakaan innostu, en edes puolukkaan menosta.

Sain äsken tiskattua kahden päivän tiskin hien tippuessa otsalta ja jalkojen vapistessa alla, silmien harittaessa aivan pyörtymisen partaalla. Verenpaine on siis liian alhaalla kun olen levännyt näin kauan. Lääke kai olisi lähteä kävelemään raittiiseen ilmaan, mutta en vaan jaksa. Kirjassa on magneettinen voima.

Mitenkähän minun matkasuunnitelman käy. Maanantaihin mennessä toivon olevani kyllä jo kunnossa tai sitten on lähdettävä metsään ihan tosissaankin etsimään terveydelle hyviä energioita halaten mäntyjä ja istuen kannon nokassa kaivaen vaikka nöhtöä navasta. Niin ja ilman kirjaa. Viikonlopulla kun ei kirjasto ole onneksi auki.