Onko sinulle tuttu tunne jonkun kivan ja antoisan päivän jälkeen aivan mahdoton tyhjyys ja onttous? Kaksi vuorokautta lapsenlapsen kanssa on oikeastaan sopivin aika olla yhdessä. Siinä ajassa ehtii tehdä paljon yhdessä pieniä juttuja ja tutustua joka kerta vähän syvemmin ja paremmin.

Me keskustelimme jäätyämme kahdestaan kuinka nopeasti lapset kehittyvät. Joka kerta on jotain uutta pojalla mukanansa kehityksessään, vaikka ei monen viikon eikä edes monen päivän välimatkaa ole. Ei sitä aikoinaan nähnyt tällä tavalla omien lasten kehittymistä ja kasvamista. Vai enkö vain muista.

Kahdessa vuorokaudessa tuollainen pieni vesseli kyllä pumppaa mummin ja ukinkin voimat aivan loppuun. Kai sitä on koko ajan varpaillaan ja suojelee, ettei vain mitään pahaa pääse tapahtumaan. Jotenkin se vastuu kai se painaa. Yöllä alan jo neljän aikoihin nukkua "koiran unta", etten vaan nuku pommiin kun tulee vellin teko hetki siinä kuuden aikoihin. Enkä kertaakaan ole nukkunut niin syvästi, ettenkö heti ensimmäiseen inahdukseen heräisi.

HÄn on oppinut tämän tavan mummilassa ollessaan, että mummi tuo vellipullon, peittelee uudelleen ja hän saa jatkaa unia vielä niin kauan kuin nukuttaa. Kotona hän nousee aikaisin aamusta, sillä velliä saa hetken kauemmin odottaa kuin täällä, sillä hän nukkuu omassa huoneessaan ja joutuu joskus kiljahtamaan kovallakin äänellä että jompi kumpi vanhemmista herää vellin tekoon. Joten on ihan sama nousta ja syödä velli pöydän ääressä istuen.

Meillä oli onnea myös hänen mansikkamaansa suhteen, sillä rastaat eivät enää syö kaikkea mikä kasvaa kuten kesällä. Lucas sai syödä suoraan penkistä melkoisen määrän mansikoita. Kyllä mummin mieli oli lämmin kun poika tuumasi, nam nam ja popsi menemään marjoja niin kauan kuin niitä riitti. Poimimme vielä vadelmia ja pensasmustikoitakin hänelle ison kupillisen.Ei marjaakaan jäänyt syömättä.

Tällä reissulla Lucas söi hyvin, aivan ihmeteltävän hyvin ja nam nam kuului söipä hän mitä tahansa. Eipä silti, kyllä minä hänen toiveitaan ja mieltymyksiään olen yrittänyt onkia selville. Täytyyhän lapsella olla mummilassa sellainen olo, että kaikki on hyvin. Hänellä vaan on joka kerta vähän vaikeaa se lähtö täältä, vaikka aamusta aletaan höpöttämään kuinka isillä ja äidillä on jo kova ikävä.

On tässä viikonlopussa ollut tietenkin surua mukana, eikä ole voitu välttyä ajattelemasta sitä, että olen nyt ainoa mummi hänelle. Toinen mummi sai kutsun tästä elämästä muutama päivä sitten vaikean sairauden murtamana. Lucas on niin pieni, ettei vielä tajua tätä suurta menetystä. Me saimme ihanan kirjeen ja tuntuu tietenkin,että toisen mummin antama vastuu hänen kuolemansa jälkeen painaa tosi paljon. Ei voi kuin rukoilla, että saisimme elää kauan ja yrittää täyttää tätä tyhjää paikkaa sen minkä osaamme ja voimme.

Ontto ja tyhjä olo katosi kyllä kun lähdin metsään yksin. Poimin ämpärillisen puolukoita ja annoin ajatuksen kulkea ihan omia ratojaan. Kotiin tultua jymähdin tähän koneelle purkamaan ajatukset kirjoittamalla. Huomenna on varmaankin jo ihan toinen olo ja saan alkaa viikon keräämällä ensin leikkikalut pihalta, sillä ne jäivät tänään pitkin pihaa. Kai se siksikin tuntui pojasta keskeneräiselle täällä olo ja itkua väänsi kun autoon piti istua. Mummi ei varmaan enää jaksanut keskittyä olennaisimpaan täysillä viimeisten tuntien aikana.