On jälleen harmaa päivä. Saa nähdä saako pyykin ulkona kuivaksi vai ei tänään. Meillä on jälleen pieni elohopea eli lapsenlapsi ilahduttamassa meitä. Eilen olimme markkinoilla ja siellä oli tosi hauskaa. On aivan erilaista käydä siellä pienen lapsen kanssa kuin vain me kahdestaan.

Tietenkin oli ostettava sellainen hyrrä kärryyn tuulen viiman pyöritettäväksi, maisteltava yhtä sun toista, syötävä harvinaisuuksia ja juotava jotain herkkujuomaa. Lucas sai ukin kanssa mennä sellaisella lasten hevosella. Se oli pojan mielestä hauskaa ja häntä ei millään meinattu saada pois siitä. Onneksi tuli joku suurempi härveli hänen katseensa kohteeksi ja näin sitten lähdettiin pois.

Minä löysin itselleni monenlaista kivaa; nappanahkaisen lompakon ja repun, kumisaappaisiin pohjalliset, lämpöisen nutun, ihania väkeviä hollantilaisia juustoja,savustetun siian ja vähän markkinakarkkia. Ukkeli puolestaan osti ne perinteelliset makkarat hirvijahtia varten ja minullekin tuli jahtimakkaraa nuotiolla paistettavaksi kokonainen pötky, eli varmaan riittää koko talven.

Meni siellä kävellessä tai paremminkin hipsutellessa reilusti yli kaksi tuntia. Ei sitä kuntoiluksi voine sanoa, mutta liikkeessä oloa kuitenkin. Aamulla vaaka näyttikin kilon enemmän kuin toissa aamuna ja harmitti kun nousin koko kapistuksen päälle pilaamaan aamun ilostani osan.

Nyt on alettava valmistelemaan illalliseksi herkkua, sillä tytär on tulossa käymään pitkästä aikaa palattuaan Etelä-Afrikasta joku viikko sitten. Viimeinkin tänne ehtii edes yhden yön seuduksi. Minusta kuulostaa erittäin herkulliselta seuraava; hirven sisäfilettä gorgonzolalla täytettynä, voissa paistettuja kantarelleja ja valkosipuliperunat sekä vihanneksia. Jälkkäriksi marjarahkaa. Aivan vesi herahtaa kielelle. Meinaankohan kostaa tämän aamuista vai miltä se kuulostaa?