Aamu on hämärä eli taivas on pilvien peitossa. Odottelen tuulen tuivertavan metsää kuivemmaksi, sillä olen aikeissa lähteä poimimaan puolukoita. Edellisen ämpärillisen vein vanhusten palvelutalolle ja sinne saankin poimia niin paljon kuin vaan ehdin ja jaksan. Kyllä tuntuu hyvältä saada tehdä sellaista, mistä pidän ja menee tosi tarpeeseen. Yksinäiset mummelit olivat jo ostaneet marjat, sillä viime syksyhän minulla jäi väliin tästä ilosta tai ainakin vähemmälle. Mummelit eivät enää muistaneetkaan, että mielelläni poimin kun eivät kuntoani tienneet näin hyväksi.

Kysyttiin sienisalaatin ohjetta: hyvin keitettyjä ja huuhdottuja rouskuja,(kirpeyden takia mieluiten ei kangasrouskuja mukana) sienet puristetaan kuivaksi ja hakataan pieneksi silpuksi, punainen sipuli hakataan joukkoon, turkkilaista jugurttia sekoitetaan joukkoon mukavaksi massaksi ja maustetaan suolalla. Halutessa voi tietenkin pippuriakin ripauttaa. Ei minulla ole muuta kuin silmämitta ja kokeilemalla ja maistelemallahan siitä selvän saa milloin on riittävän hyvää.

Laitoin jo eväät valmiiksi. En vaan ole osannut vielä päättää otanko kahvia vai teetä mukaan vai pelkkää vettä. Jostain syystä olen huono juomaan kahvia. Se kyllä maistuu hyvälle jos on kahvikermaa tirauttaa joukkoon. Ei vaan tule ostettua kermaa kotiin kovinkaan usein, joten ei tule juotua kahviakaan kuin silloin tällöin.Eikä minulla kahvin puutteesta mitään päänsärkyä koskaan ole ollut. Paremminkin vatsa siihen reakoi.

Nyt näyttää siltä, että alkaa toiveeni toteutumaan, sillä tuuli alkaa heiluttelemaan puiden oksia tässä ikkunan takana. Saisikin puhallella ihan reilusti niin metsä kuivuu nopeasti ja pääsen lähtemään. LÄhdenkin tästä etsimään pepun alusta, sillä kannot tuskin kuivuvat tällä säällä näiden sateiden jälkeen. Haluan palata normaaliin tahtiini, eli poimin poimurillisen ja sitten istun kannon nokkaan puhdistamaan marjat valmiiksi. Kumpikohan homma onkaan minulle mieluisampaa, sitä täytyykin miettiä tänään.