Jälleen yksi ihana syksyinen päivä takana. Saunasta tultuani istahdin tähän koneelle, sillä tarvitsen hieman tuulettaa ajatuksiani. Mikäs sen mukavampaa kuin jakaa kokemuksiaan toisillekin.

Aamulla sää oli pilvinen. Sainkin yht äkkiä inspiksen alkaa pesemään ikkunoita. Se on ikävin puuha mitä olla voi ainakin tässä mökissä. Ikkunoista osa on niin hankalia ulospäin avattavia ja välikin vielä hankala. Eli on ensin keksittävä joku tellinki minkä päällä voi seisoa ja alkaa urakoimaan. Ukkeli kyllä sellaisen rakentaa ihan mielellään, mutta hän haluaisi vähän enemmän aikaa varautuakseen urakoimaan.

Nopeasti hän kuitenkin sai laitettua tukevan alustan ja sinne sitten kiikuin peseskelemään lasin kerrallaan. Ukkeli oli avustajana availemassa ikkunoita päästäkseni myös välit pesemään. Näin kiersimme koko mökin jokaisen ikkunan. Jopa senkin kaikkein vihoviimeisimmän eli makuuhuoneen ikkunan saimme pestyä joka puolelta. Sinnehän täytyy kiivetä pannuhuoneen katolle, josta toinen auttaa.

Kyllä tuli hyvä mieli kun tämä urakka oli vihdoin ja viimein ohitse. Tuntui aivan kuin valoa olisi päässyt huomattavasti enemmän sisälle. Kai se osittain kyllä johtui siitäkin, että vedimme sälekaihtimet pois ikkunoista keittiössä. Ei ole niin aurinkoisia päiviä, että häikäisee ainakaan juuri nyt. Sitä paitsi puhtaita ikkunoita saa niin harvoin ihailla tässä mökissä, että siitä kannatta ottaa kokonainen nautinto.

Laitoin myöhästyneen lounaan ja sen jälkeen olikin kiva pötköttää vähän aikaa. Ukkeli innostui ihan oma alotteisesti lähtemään marjareissulle sillä ehdolla, että sai ottaa pyssyn mukaan. Niin me vielä kolmen jälkeen lähdimme metsään.

Siellä olikin tosi ihana, sillä aurinko alkoi paistamaan oikein kirkkaasti ja lämmittäen. Herman sai nostettua useita lintuja ilmaan, mutta hieman liian kaukana ampumista ajatellen. Kiva oli nähdä kuitenkin lähes kymmenen kanalintua tällä lyhyellä matkalla. Ihan minullekin tuli jo into ottaa tussari mukaan joku toinen kerta ja lähteä Hermannin kanssa kahden.

Kävelimme melkoisen matkan vanhaan marikkoon ja siellä olikin marjoja ihan mukavasti mistä poimia. Saimme 25 litraa yhteensä puolukoita, joista muutama litra oli siivottava kotiin tultua. Nipin napin ehdin viimeiset saada ennenkuin viimeiset auringon säteet katosivat metsän taakse.

Saunalta alkoi tulla ihana savun tuoksu. En jaksanut lähteä enää etsimään pieniä koivun taimia, joista vielä voisi aivan hyvin vastan tehdä näinkin syksyllä. Tosin roskia siitä tulee melkoisesti, mutta sopiihan niitä. Oli kyllä mahtavan hyvät löylyt ilman vastaakin. Nautin ja venyttelin lihaksia saunan lämmössä ukkelin puhellessa puhelimessa. Hän myöhästyi, mutta kyllä hän osaa kylpeä yksinkin. Jospa nautti yhtä paljon kuin minäkin.

On niin kiva olo, kuntoliikuntaa tuli jälleen ihan riittävästi tällekin päivälle. On aika kömpiä peiton alle ja katsella iltauutiset. Sitten odottaakin minulle aivan uusi kirjasarja lukijaa. Päivällä aloitin ja romantiikkaa siinä ainakin on riittämiin, ellei liikaakin. Tosin sehän voi olla vain alkulämmittelyä muun jännityksen noustessa. Joku norjalainen kirjailija, mutta en muista nimeä ja tarvinneeko tuota kaikkea edes muistaa enää tällä iällä.