sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Ohi on

Näin jälleen kerran on joulu jo paremmalla puolella. Jouluruokaa on tullut syötyä niin ettei enää mitään haluta. Onneksi jo eilen saimme syödä paistettua nieriää ihan ilman jouluruokia niin se maistunut taivaallisen hyvälle!

Hiljentymiseen ei kyllä ole ollut mahdollisuutta kuin öisin ja silloin olen nukkunut kuin tukki. Pieni mies on ollut aatosta saakka ja ainakin vielä huomiseen saa olla. Tänä aamuna syntyi hänelle pikkuveli viiden aikoihin ja me juotiin varpajaiskahvit kuuden jälkeen, mutta menimme vielä lojumaan sänkyyn puristaen toinen toistamme kädestä pitkään kiitollisuudesta.

Aattona saimme ihastella lapsen silmiä kun hän availi ensin eka paketin ja olisi ollut jo siihen tyytyväinen. Sitten olikin jo vähän vaikeaa valita joko avata uusi tai alkaa leikkimään jo saadulla lahjalla. Muutama paketti jäi avaamatta ja hän saa avata ne sitten kotona. Olisi muuten tuo meidän olohuone käynyt pieneksi jos kaikki leikkikalut olisi siihen purettu. Me ostimme vain nuken, jota olemme nyt yhdessä hoidelleet silloin tällöin että on valmiutta tulla kotiin, jossa on vauva - pikkuveli- odottamassa.

Jouluaamuna aikaisin lähdimme pilkille. Minä sain eka kalan ja siitä suklaalevy olisi kuulunut minulle, mutta pistin sen kiertoon kun en oikein välitä makeista. On meillä nyt kalaa juhannukseen saakka mitä popsia. Pakasteessa on 13 kirjolohta ja 15 nieriää eiliseltä reissulta.

Lunta on satanut vihdoin ja viimein ihan riittämiin. Pakkanenkin alkoi viime yönä kiristymään. Olimme kyllä ulkona tänäänkin jonkun aikaa saadaksemme vähän punaista väriä poskille. Lucas on jostain syystä vastarannankiiski kun aletaan pukea vaatteita päälle ulosmenoa varten. Kai on sitä omaa tahtoa jo kokeiltava.

Siskon porukka lähti päivällä myöskin kotimatkalle, joten mökki hiljeni melkoisesti. Kiva on myös tällainen joulu kun on vilskettä enemmän monen hiljaisemman joulun jälkeen. Kyllä lapset tekevät joulusta joulun,vaikka sitten joka nurkka onkin sotkua täynnä ja aina saa olla selvittämässä jotain paikkaa hiljentymisesta puhumattakaan. Ensi vuonna onkin sitten kaksi piipertäjää. Missähän ja mitenkähän sekin joulu sitten vietetään, sen näyttää aika ja elämä ajallaan.

Ei kommentteja: