Joulukuu!

Pimeä ja sateinen marraskuu on vihdoinkin ohitse ja joulukuu on alullaan. Aivan kuin taikasanan edessä sää muuttui kerralla. On ollut pakkasta ja maa on kuuran peitossa. Aurinkoinenkin on jaksanut nousta horisontin yläpuolelle ja tekee koko maiseman valokuvamaisen kauniiksi loisteellaan. On paljon helpompaa hengittää tätä raikasta ja kuivempaa ilmaa.

Eka adventtikin on ohi. Innostuin lähtemään jumalanpalvelukseen tuonne pienen pieneen kirkkoon naapurikylässä. Hetki oli todellakin ihana ja sain laulaa täysin sydämin Hoosiannaa toisten mukana. Vieressäni istui eräs vanha tuttava mies ja hänen kanssaan yhdessä laulaminen oli tosi helppoa ja kivaa. Pappi tuli ihan kädestä pitäen kiittelemään kauniista laulusta pois lähtiessämme. Kai me innostuttiin vähän liikaakin, hi hi.

Voisin alkaa leipomaan jouluksi karjalanpiirakoita ja jotain kahvileipää. En vaan saa itsestäni irti mitään. Pyykkiäkin on kasa odottamassa silittäjää ja ne on pakko silittää jos meinaan huomenna reissuun lähteä. Tämän päivän hommista on turha listaa tehdä, sillä puolen päivän aikaan lähden kampaajalleni saamaan hieman uutta väriä hiuksiin. Nyt olen kyllästynyt tähän lähes mustaan väriin ja haluan vaikka raidoilla saada uutta eloa kuontaloon.

Eilen tapasin erään yhtä aikaa GBP leikkauksessa olleen ihmisen. Vaihdoimme kuulumisia ja myös hänellä painon lasku on pysähtynyt. Hän oli ottanut jo yhteyttä dietistiin ja saanut kehoituksen liikkua enemmän. Nyt M. on liikkunut vähintään tunnin päivittäin, mutta mitään muutosta ei ainakaan eka kuukauden jälkeen ole tapahtunut. Hän oli kovin pettyneen oloinen ja sen kyllä ymmärtää, sillä hänellä on vielä pitkästi yli sata kiloa painoa päällä. M. vihjaili suklaan olevan oiva keino pettymyksen nielemiseen. Niinpä. Onneksi ei ole sitä keinoa minun listalla.

Näin unta viime yönä, jossa olin menossa hiihtokilpailuihin. Minulla oli vaan aivan liian paljon vaatetta päällä ja yritin löytää sopivia ohkaisempia vaihtaakseni, mutta ei niitä löytynyt. Lähdin kuitenkin etsimään sitä kisapaikkaa kunnes muistin, etten uskalla edelleenkään laskea mäkiä alas ja muistin sen alueen olevan suuria mäkiä täynnä. Etsin kuitenkin lähtö paikkaa löytämättä sitä ja huomasin tulevani auttamattomasti liian myöhään. Hiki alkoi valumaan hiihtäessäni ja siinä päätin jättää ne kisat väliin. Heräsin hiestä märkänä.

Lähden siis huomenna siskon luo valmistamaan erään suomiseuran lauantain pikkujoulua ja palaan vasta sunnuntaina myöhään illalla kotiin. Varmaankin sitten on taas paljon kivaa ja hupaisaakin kerrottavaa. Siispä oikein hyvää viikon jatkoa ja tapaamme maanantaina.