Karjalanpiirakat valmiita

Aamuyöllä aloin katsomaan kelloa aivan liian usein, joten nousin puoli kuuden aikaan siihen kyllästyneenä. Sytytin tulen hellaan ja tarkistin varmuuden vuoksi kaapit piirakan teko tarpeista, etten turhaan alkaisi sydäntä keittämään. Kaikkea oli kuten muistelin ja puuro alkoi porisemaan hellalla jo ennen kuutta.

Keitin sitä piirakan sydäntä kokonaisesta kilosta riisiä. Samoin tein tupla annoksen kuoritaikinaa. Yhden toista maissa oli koko urakka valmis. Lapojen välissä joku käänteli kyllä terävää asetta ja vaati lepoa. Tein pitkästä aikaa ennätyksen eli 120 kpl niitä tuli. Olin jo jättämäisilläni viimeisen pellillisen pois ja ehdottelin jos huomenna aamiaiseksi syötäisiin loppu puuro. Sitten laskin kuinka moni haluaa piirakoita mielellään vaikka vain muutaman jouluksi ja niin sain voimia jatkaa nekin loput.

Ukkeli on tällaisena päivänä etenkin aivan aarre. Hän tuli voitelemaan kaikki piirakat ja näin jaksoin siivota myös jäljet. Onneksi niin tein, sillä juuri kun olin vaihtamassa vaatteita kuului koputus ovelta ja lämpimäisille pääsi eräs naapureista tuolta pohjoisen puolelta.

Keitin kahvit ja oli ihan kiva katsoa miten eka kertalainen suhtautuu karjalanpiirakkaan munavoin kanssa. Hän maisteli ja maisteli tuumaten sen olevan oikein maukasta. Tarjosin vielä toisen suomalaisen jouluisen jutun eli joulutortun. Sellaistakaan hän ei ollut aikaisemmin maistanut. Siitä puhe meni tietenkin jouluruokiin ja perinteisiin. Ihan kiva tauko tuli minullekin.

Se tauko kyllä osoitti minulle paikkani jäädä kotiin kun ukkeli lähtee pian käymään kylillä. Olin ajatellut lähteä mukaan kaupassa käymään, mutta en todellakaan jaksa. On viisaampaa lähteä päiväunille piirakoiden jäähtymistä odotellessa voidakseni ne pakata pusseihin ja pakastaa.

En uskalla toista samanlaista urakkaa suunnitella, mutta joka tapauksessa on vielä tehtävä yksi satsi piirakoita ennen joulua, että kaikille halukkaille riittää antaa piirakkapussi joululahjaksi ja heitä on melko monta etenkin nyt kun tietävät minun olevan paljon paremmassa kunnossa kuin aikaisempina vuosina. Väkisinkin tulee mieleen ajatus, millaistahan olisi elää terveenä??? En siitä tiedä mitään, sillä en ole oikein terve ollut selästäni koskaan. Nyt olen ehkä parhaimmassa kunnossa kuin koskaan ja nautin todellakin tästä, vaikka en siltikään ole läheskään kivuton.

Muuten halutessasi piirakoiden teko ohjeen, löydät sen blogini vanhemmilta sivuilta, sillä kesällä tai keväällä olen sen ohjeen tänne kirjoittanut.

Kyllä nyt on pakko alkaa hyväksymään, että joulu tulee ihan tuota pikaa ja näitä syötäviä kerääntyy vähitellen pakkaseen, vaikka välillä niin vastaan pistääkin. Jokohan huomenna herään siivoamaan ja vaihtamaan jouluverhoja kukon pieraisemisen aikaan? hi hi.