sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Lapsenlapsen kanssa

Lapsenlapsen kanssa on vietetty pari vuorokautta ja vielä huomiseen hän on täällä. Niin ja ehkä pitempäänkin jos toisen lapsen synnytys alkaa ennen huomista. Sitä tapahtumaa odotetaan kovasti ja ollaan valmiudessa.

Lucas on kehittynyt valtavasti taas näiden parin viikon aikana. Hän osaa jo ilmaista itseään paremmin ja pyytää vettä tai ulos menoa monen muun pienen asian lisäksi. Eikä enää ole joka paikassa kiikkumassa vaan saattaa ihan rauhassa leikkiä pitkiä aikoja. Nokeakaan en ole tarvinnut pestä kertaakaan tämän vierailun aikaan.

Tänään kävin hänen kanssaan kävelyllä naapurissa saakka. Hän halusi lähteä katsomaan hevosia. Retki oli ihan kiva ja tällä kertaa hän lähti poiskin ilman tinkimistä ja kinuamista. Ulkona oli tosi upea sää. Hieman pakkasta ja aurinkokin jaksoi paistaa usean tunnin ajan, tosin hyvin matalaltahan se valaisee tähän aikaan vuodesta. Se varmaankin riitti tuottamaan D vitamiinia kuitenkin.

Olen etsinyt pukin konttiin tälle pienelle miehelle jotain kivaa tavaraa, mutta se ei ole ollut missään tapauksessa helppoa. Kunnes viimein tajusin kun ilman rahapussia kävelin kerran uudelleen leikkikalukaupassa. Hyllystä katsoi vauvanukke pakkauksesta, jossa oli myös vaippa ja muitakin vauvan hoitoon liittyviä tavaroita. Silloin välähti mielessäni tässä olevan se paras ja sopivin joululahja hänelle. Lucas voi hoitaa nukkea kun äiti tai isä hoitaa vauvaa.

Minun maatiaisamaryllikseni on avaamassa jälleen kukkaansa. Meinasin siirtää sen viileämpään, että kukinta siirtyisi jouluun, mutta en malta odottaa. On se niin kaunis kukinto ja toki ostanen jonkun joulukukan muutenkin.

Kävimme muuten eilen Luciajuhlassa Nyskogan kirkossa juuri illan pimetessä. Kuinka ollakaan niin Lucas pelkäsi aivan mielettömästi kun Lucia kulkue tuli ovesta sisälle kynttilöiden valaistessa vain Lucian päässä olevasta kruunusta ja kulkueen lasten käsissä olevista kynttilöistä. Ukkeli lähti pojan kanssa ulos, mutta he hiipivät sitten lehterille ja sieltä poika katseli ja kuunteli ihan mielellään näytöstä. En tiedä syytä pelkoon, mutta joku elementti oli hänelle vaikea. Oliko se elävä tuli, valkeat vaatteet vai se laulu tai ihan joku muu, se jää salaisuudeksi kun sanoja ei vielä ole.

Pian alkaa Luciajuhla uusintana telkkarissa niin täytyypä sytyttää kynttilät ja katsoa pojan kanssa ihan rauhassa. Sekin juhla saa nyt pitkästä aikaa uuden merkityksen myös minun elämässäni. Tässä vuosia on mennyt välissä, etten ole välittänyt edes katsoa telkkarista. Aikoinaan lapset olivat usein kulkueessa mukana ja silloin oli kivaa olla katsomassa. Monet kerrat olen ollut myös itse Luciana silloin työvuosina kun ei löytynyt ketään muuta siihen tehtävään. Taisi meillä olla kerran ellei pari myös mieslucia ja ihan samalla tavalla toi valon pimeään talveen. Asenteista kai sekin on kiinni.

Jos sitten juotaisiin vaikkapa Lucian päivä kahvit pipareiden ja tuoreen pullan kanssa. Pullassa ei ole safframia eikä rusinoita kylläkään.

Ei kommentteja: