Joulukorttien aikaa

Sain pikkumiehen matkaan puolen päivän jälkeen. Ukki lähti viemään häntä kotiin, jonne Lucas jo alkoi kaipailemaan aamusta. Ei vielä vauvaa tällä reissulla saaneet kotiin, joten tätä valmiutta täytyy nyt jatkaa päivä kerrallaan.

Siivosin ihan hiki hatussa pari tuntia ennenkuin sain kaikki paikat paikoilleen ja tiskit kaappiin järjestykseen. Sitten päätin alkaa kirjoittamaan joulukortteja pitkästä pitkästä aikaa. Nimittäin en ole ostanut vuosiin joulukortteja lähetettäväksi! Aivan on nolottanut ihailla kun posti on tuonut vuosittain melkoisen kasan mitä ihanimpia joulukortteja.

On niin kauniita tuolla netissäkin ja monet aivan ilmaisia. Toki on kivempaa saada ihan oikea kortti ja laittaa se säästöön joulun ajaksi. Minäkin katson kaikki saamani kortit useaan kertaan ennenkuin laitan ne laatikkoon, josta poistan ne vasta parin vuoden välein.

Minun ostamat kortit on ainakin tämän kerran ihan yksinkertaisimpia ja lapsellisen jouluisia tonttuineen talvisessa maisemassa. Niissä on mielestäni se lapsenomaisen kaunis kuvaus joulun sanomasta, tosin ihan satuna eikä kuten sen sana ilmoittaa. Meidän joulu on myös antamisen aikaa ja toinen toisestaan välittämistä ja sitä kai se pitäisi olla vuoden jokaisena päivänä.

Kaapissa oli kaksi vuotta sitten vanhentuneella päivämäärällä purkki glögiä. Sitä lämmitin ja maistelin löytämättä mitään vikaa. Eli mitenkähän hukkaan meneekään myös kallista glögiä kun viimeinen käyttöpäivä paketissa on ohitse? Tuhlausta kaikki moinen. Entäs se mahdoton määrä syötävää ruokaa kun viimeinen käyttöpäivä ohittuu tai edes lähestyy!!!

Nyt lähden nuolemaan vielä viimeiset postimerkit kortteihin ja sitten alan laulamaan hieman karaokea, sillä kyllä tuo glögi ihan laulattamaan pistää, hi hi.