Elämästä kämppäemäntänä

Vihdoinkin saan istua ihan rauhassa ja kirjoittaa niin kauan kuin haluan. Yritän nyt vastailla saamiini kysymyksiin siitä kämppäemännän työstä. Se tuntui niin kauhistuttavan kuin herättäneen paljon kysymyksiä saamastani postista päätellen. Niin ja tajusinpa myös sen jälleen kerran, että on monia uskollisia lukijoita, jotka ovat tallentaneet myös osoitteeni.

Siis elettiin vuoden -67 alkua kun sain tämän pestin. Kämppä sijaitsi kaukana korvessa kymmenien kilometrien päässä asutuksista. Taisi lähimpään asumukseen olla kymmenisen kilometriä ja kirkolle nelisenkymmentä. 'Työaika oli tosi pitkä ja sitä piti itse säädöstellä että ehdin tehdä ne hommat. Kuten kerroin alkuun jännitti kovasti miten selviydyn niin isolle porukalle ruuan laitosta. Olihan miehiä keskimäärin 22, joskus paljonkin enemmän kun kävi mittamiehiä ja niitä pomoja.

Keittiöstä kysyttiin. Se oli hyvin pieni pöksä, jonka tilasta suurimman osan vei suuri leivinuuni ja hella. Sen vieressä oli pöytä, jonka päällä pääosin hommia tein. Tiskasin yleensä hellalla niin vedet pysyivät lämpimänä ja sen hellan pankolla kuivatin myös astiat. Pieni pesukomuutti oli myös, jonka päällä käsienpesuvati ja saippuakuppi ja alhaalla kaapissa suurikokoinen likaämpäri. Oven vieressä nurkkakaappi kaikkea tarviketta varten astioista mausteisiin. ( suolaa ja maustepippuria kokonaisina ja jauhettuna sekä hienoa sokeria ) Oma sänkyni oli siis koko keittiön levyinen siellä takanurkassa ja seinä tuntui joskus aivan jäiseltä aamuyöllä. Ruoka asetettiin tarjolle nk. elämänluukulle kun avattiin luukku ja sain seurata keittiöstä milloin kattilaa piti vaihtaa tai lisätä jotain muuta.

Ei siellä tietenkään sähköä ollut, eikä kaasuakaan, joten valon sai sytyttämällä thilleylampun ja öljylyhtyjä oli myös useampia. Yksi paloi aina iltaisin ihan minua varten eteisessä, että pääsin liiteriin, saunaan tai huussiin kompuroimatta. Eli puuhellan ja leivinuunin varassa kaikki keittäminen tapahtui.

Ruokalista oli yksinkertainen. Ihan sama oli, laitoinko hernesoppaa aamiaiseksi vai illalliseksi tai mitä vain näistä pöperöistä. Lihasoppaa, makkarasoppaa, läskisoosia ja perunoita, läskiperunalaatikkoa, jauhelihakastiketta muutaman kerran ja joskus harvoin maitopuuroa tai velliä pyhäaamuna jos talosta saatiin ostaa maitoa. Silloin paistoin myös lettuja jos tuli kokonainen tonkallinen maitoa.

Lihat oli hakattava päivittäin jäisestä suuresta kimpaleesta, joita säilytettiin aitassa. Tupaukko auttoi kyllä siinä hommassa ja toi sen oikean määrän lihaa sulamaan seuraavaa päivää varten. Hän kantoi myös illalla puita ja vesiä jos jaksoi ja ehti. Aamuisin sain kyllä kantaa kaiken sekä ulos että sisälle itse kun miehet lähtivät metsään.

Päivällä miehistä vain hyvin pieni osa kävi kämpällä syömässä joko omia eväitään tai sitten olivat tilanneet kahvia ja jos aamulla jäi jotain ruokaa niin sitä sain myydä hyvällä hinnalla. Se homma oli mielestäni joskus rasite, sillä halusin nukahtaa tunnin päivällä kun yöuni jäi melko vähiin ja oli katkonaista useimmiten kun oli vahdittava uunissa olevaa ruokaa ja herätyshän oli aikainen. Metsässä useimmilla oli eväänä liha-, lanttu- tai perunakukkoa, leipää ja silavaa tai makkaraa ja musta pannu, jolla keittivät kahvia nuotiolla. Ihan muutamalla oli myös pieni paistinpannu, jossa kärvensivät läskiä ja siinä kastoivat myös leipää.

Ellen uunissa laittanut ruokaa sain nousta neljän aikoihin ehtiäkseni laittaa ruuan, mutta uuniaamuina sain nukkua ainakin tunnin kauemmin. Uunissa laitoin hernesoppaa, perunalaatikkoa, kypsensin lihat soppaan tai kastikkeeseen ja joskus tein uunipuuroa joko ohrasta tai riisistä. Muutaman kerran oli tarpeita tehdä myös uunipannaria, jotka kylläkin paistoin aamulämmitetyssä uunissa.

Leipä, voi ja juotavat miehillä oli omasta takaa. Joten elämänluukulle nostelin vain sen ruuan ja joskus harvoin oli joko suolakurkkua tai punajuuria, joita tuli sellaisissa suurissa peltipurkeissa. Tein kylläkin kotikaljaa suuressa tonkassa muutaman päivän välein, mutta miehet toivat siihen tarpeet ja antoivat joskus markan tai pari tekopalkkaa.

Aika kului kuin siivillä, sillä työtä oli paljon ja ennenkuin opin ennakoimaan ja valmistamaan kaiken hyvin etukäteen olikin jo eka viikonlopun vapaa edessä. Kerran kuukaudessa sain siis vapaata lauantaina puolelta päivin maanantaihin puoleen päivään. Oli se juhlallista lähteä eka tilipussi taskussa lomalle! Vein koko tilin äidille pankkiin vietäväksi, sillä kaikki kaupat ja pankit olivat kiinni kun sieltä korvesta ihmisten ilmoille pääsin. Olisi haluttanut ostaa lämpimämmät pitkät housut ja sinne alle jotain lämmintä myös. Tansseissa tietenkin oli päästävä käymään. Maanantai aamuna pääsin pomon autossa takaisin työmaalle puhtaat lakanat mukanani, jotka äidiltä vaihdoin.

Toinen kuukausi menikin jo ihan mukavasti ja osasin työni melko hyvin. Opin nauttimaan iltahetkistäkin kun olin saanut tiskit pois ja aamun valmistelut siihen kuntoon, että saatoin ihan rauhassa olla. Istuttiin kämpässä pitkän pöydän ääressä kaminan hehkuttaessa lämpöä ja thilleyn sihistessä katossa roikkuvasta rautalangasta. Pelasimme korttia tai ihan vain muuten istuttiin ja joku miehistä kertoi tarinoita ja elämän kokemuksiaan. Silloin oli vielä paljon sodan käyneitä myös savotoilla niin hekin saattoivat muistella rintamalla oloaan milloin iloiten, milloin katkeruutta purkaen. Korttia pelattiin usein pienillä panoksilla, saattoi sen aikainen markka olla suurin satsaus, mutta minulla oli jostain syystä usein hyvä tuuri ja niitä kolikoita oli melkoinen kassillinen kotiin lähtiessäni myöhemmin.

Oli kova pakkastalvi. Usein mittari näytti 30 miinusta ja enemmänkin. Miehet säälivät hevosia ja saunaa lämmitettiin hevosten takia hieman useammin, että saatiin niille lämmintä tai ainakin haaleaa juotavaa ja tekipä joku ihan apettakin. Minua vähän aristutti käydä saunassa, sillä pelkäsin tirkistelijöitä ikkunan takana. Lapsellista pelkoa se varmaankin oli, sillä milloinkaan ei ole ollut niin turvallista miessakissa kuin siellä. Vanhat miehet pitivät tarkoin huolen, etteivät nuoret karjut päässeet minua kiusaamaan tai lähestymään väärin aikein.

Tuli maaliskuun alku ja kohta olisin täyttänyt 16v. Oli juoruttu ammattiliittoon minun iästäni ja niin sinne tuli tarkastaja käymään ja luetteli säännöt. Oli siis väärin antaa niin nuoren olla itsenäisesti siinä työssä, joten ehdotettiin erästä aikuista emäntää ja minut olisi jätetty apulaiseksi alle puolen sen emännän palkan. Olisin joutunut myös jakamaan sänkyni sen naisen kanssa niin päätin lähteä siltä istuimelta. Se tuntui tosi pahalta. Mutta enhän täyttänyt 18v vaan vain 16v niin laki mikä laki ja siihen oli tyytyminen. Joku vanhemmista miehistä yritti sanoa, että eihän tässä ole enää kuin parin kuukauden homma ja tyttö osaa kyllä hommansa hoitaa, mutta se oli turhaa puolustelua. Pakkasin laukkuni itkussa silmin ja hammasta purren. Sitten pääsin tämän ammattiliiton miehen kyydissä kirkolle ja uutta suuntaa elämääni etsimään.

Kyllä tulee ihmetellyksi nykyajan nuoria, tuskin kenestäkään olisi lähtijäksi sellaisiin oloihin ja tehtäviin 15vuotiaana, tuskin edes parikymppisenä. Silloin oli pakko tehdä mitä sattui olemaan tarjolla ja työ tekijäänsä neuvoo, sanoivat vanhat. Varmaan sieltä jäi minulle hyvä kokemus ja rohkeus tehdä uusia asioita ja myös suuremmallekin porukalle evästä. Jäi sieltä myös se turvallisuuden tunne, joten koko elämäni olen viihtynyt oikein hyvin miesporukoissa ja tehnyt paljon töitä miesten kanssa yhdessä ilman mitään kitkaa.

Tässä joku aika sitten aloin etsimään jos olisi tehty lauluja kämppäemännistä, mutta en löytänyt ainuttakaan. Niinpä nyt mielessäni on ajatuksena tehdä kämppäemännän humppa. Se on hautumassa. Aika näyttää tuleeko siitä mitään vai jääkö se ajatuksen tasolle soimaan. Eräs ystäväni on luvannut säveltää sen kanssani. Ja onhan niitä sanoittajiakin saatavilla kunhan vain annan tarinan jollekin niin en tarvitse tekstiäkään itse kirjoittaa. Ehkäpä sinä lukijani olet sanaseppä ja haluat sen tehdä, ole hyvä vain.