Joulun tuoksuja

Innostuin eilen tekemään piparkakkutaikinan, sillä jotenkin tuntuu niin vasten hakoiselta koko joulun ajatus. Tähän minut herätti eräs yli 80v täti, jolle joulu alkaa siitä kun hän leipoo lussekatter ja piparkakut. Koti täyttyy pipareiden tuoksusta ja se tuo tunteen joulusta. Päätin siis kokeilla jos näin kävisi.

Eilen illalla lauloimme karaokea kymmeneen saakka, joten nukkumaan meno aika siirtyi ja meni kauan ennenkuin uneen pääsin kiinni. Niinpä aamulla nukuin sinniä odotellen sänkyyn kahvia. Toki nukahdin juuri kun ukkeli tuli kahvimukin ja voileivän kanssa herättämään minua. Jäin sänkyyn lojumaan ja lukemaan Imatra sarjan neljättä osaa kunnes muistin sen piparkakkutaikinan kylmässä.

Nousin viimein ylös ja tultuani keittiön muistin toisen alkaneeni urakan. Aloitin tekemään ison annoksen kaalilaatikkoa. Se on mielestäni niin isotöinen juttu, että on sama tehdä moneksi kertaa. Ja tuleehan isosta kaalista sitä melkoinen määrä lisukkeineen.

Niinpä laitoin hellaan tulen ja eilen silputut kaalit kiehumaan lihaliemeen, riisiä toiseen kattilaan ja paistinpannulla ruskistin jauhelihaa ja sipulia. Kyllä siitä tosi hyvää tulikin. On syöty ja haluttaisi lisää, mutta vatsaan vaan ei sovi enempää. Ukkelikin kehui kaalilaatikon olevan vuosiin paras ruoka mitä hän on kaalista saanut. On sitä ainakin kymmenen annosta vielä jäljellä.

Saatuani tuon eka homman lähes valmiiksi aloin leipomaan pipareita. Mutta kappas kummaa, eihän minulla ole edes kunnon piparkakkumuotteja! Niinpä oli keksittävä joku konsti niitä tehdä. En ole elämässäni nähnyt niin rumia pipareita, mutta maku on aivan täyteläinen, joten eiköhän ne tule syötyä, mutta vieraalle en kyllä viitsi tarjota niiden näön vuoksi. Siispä nyt on aika ostaa piparkakkumuotteja kun milloin käyn loppiksella. Onhan jo ensi vuonna ehkä pieni mies kaverina leipomassa ja silloin täytyy tulla hyvän näköisiä myös.

Kysyt varmaankin, no tuliko se joulun tunnelma? Ei se pipareista tullut, mutta koko päivän on satanut lunta ja sitä on nyt ainakin desin verran maassa. Oli niin upeaa katsella lunta vasten noita punatulkkuja ja muita pikkulintuja. Siinä vähän käväisi sellainen jouluinen ajatus, mutta katosi samantien. Ei taidan odottaa paremminkin jo maaliskuun aurinkoisia ja lumisia päiviä.

Joulua juhlimme kyllä ja tämän kerran jo nyt hyvissä ajoin etukäteen eli jo sunnuntaina. Menemme syömään perinteisen joulupöydän sellaiseen hyvin erikoiseen paikkaan. Siellä tarjotaan pääasiassa villieläinten lihasta valmistettuja jouluruokia. Jopa joulukinkku on villisiasta. Se kyllä saa minunkin suun odottamaan joulun makuja. Lähdemme koko perhe sinne niin emme sitten jouluksi tarvitse laittaa näitä ruotsalaisia herkkuja ollenkaan. Saan laittaa sitten ihan sen yksinkertaisimmista yksinkertaisimman joulupäivällisen täällä kotona. Se tuntuu mukavalta ja tuo jo vähän sitä joulumieltä kun tiedän, etten tarvitse värkätä yhtä ja toista, joista suurin osa jää lähes liikuttamatta kuitenkin. Ja niitä tähteitä saisi syödä monta päivää. Nyt ei ole sitä murhetta tulossa.

Mutta nyt lähden hetkeksi lepäämään, että jaksan lähteä kuuden jälkeen tansseihin. Ukkelikin lupasi lähteä, vaikka hänen vointinsa ei vielä kovin hyvä olekaan. Ihanaa, saan mieluista liikuntaa joitakin tunteja tälläkin viikolla!