Uusi aamu valkenee

Vielä on aivan pimeää kellon ollessa vasta seitsemän. Heräsin jo viiden aikoihin, enkä enää osannut nukkua, joten nousin ylös katsottuani hetken FTV aamuohjelmaa. Mökki on lämmin, joten ei ole kova pakkanenkaan silloin ulkona. En tarvitse heti ensimmäisenä sytytellä tulia hellaan tai pannuun.

Leivoin eilen iltapäivällä ukkelille pullaa ja eräälle ystävälle lanttukukon. Kyllä se tuoksu leipomisesta on todella ihana. Pullat kyllä pussitin eilen illalla, joten niiden tuoksu katosi samalla. Lanttukukon sain uunista vasta kahdeksan jälkeen, joten se on antanut tuoksua koko yön hautuessaan villaisen sisällä. Äsken purin sen paketin ja siirsin kukon muovipussiin jäähtymään vielä ennenkuin vien pakkaseen odottamaan viejää tai hakijaa. Saatte uskoa, että kävin melkoisen taistelun itseni kanssa tässä prosessissa. Nimittäin varmaankaan ei kukon saajallekaan olisi pahitteeksi jos sen olisin kahtia laittanut, mutta en olisi malttanut olla maistelematta silloin missään tapauksessa edes yhtä siivua. Ja tuskin se yhteen siivuun olisi jäänyt. Muistan edellisen kukon leikkauksen ja kuinka kipeäksi tulin siitä. Sen ajatuksen avulla sain kukon kokonaisena pussiin. Toki se on pieni kukko, vain pari kiloinen. Seuraava leipomisprojekti on kalakukko muikuista ja toinen lohesta. Ensi viikolla yritän ehtiä tekemään ne.

Oli outoa olla yksin kotona pitkästä aikaa yönkin yli. Toisaalta pääsin ikäänkuin ulos sellaisesta surun vaakumista jäätyäni eilen yksin puolen päivän aikaan. Vain kerran piti itkeä tirauttaa kun laitoin kynttilät palamaan Hermannin kuvan eteen illan hämärtyessä kesken leipomisen. Ei se itku ole enää aivan toivotonta, vaan paremminkin jo ikävää.

Kunhan tässä päivä alkaa vähänkin valkenemaan lähden ulos tekemään lumitöitä. En varmaankaan kovin suurta alaa jaksa kolata, mutta kunhan edes saisin puhtaaksi portaat ja portaiden edustat. Lunta on tullut nyt tälle talvelle toisen kerran oikein reilusti. Meillähän on jääty hyvin vähälle lumelle, vain se 30 cm mikä tuli jo ennen joulua on ollut tähän möräkkään mennessä. Ei ole tarvinnut tehdä lumitöitä kuin kahdesti tähän saakka, sillä välillä ukkeli kolasi kun tämä möräkkä alkoi. En ole vielä edes tarkistanut miten paksu hanki siellä odottaa.

Päivällä muuttuu sitten tämän mökin hiljaisuus täydeksi elämäksi kunhan ukki sieltä tulee Lucaksen kanssa puolen päivän jälkeen. Meillä tulee olemaan viisi kovin aktiivista päivää. Sovittiin jo ukkelin kanssa jakaa päiviä osiin, jolloin toinen voi levätä toisen touhutessa pojan kanssa. Minulla on tuossa sukan neule sellaisille hetkille odottamassa kun Lucas haluaa leikkiä tai piirtää ihan itsekseen, mutta silloin mummin on istuttava samassa huoneessa. Ja nythän voi laskea pulkkamäkeäkin ja muutenkin leikkiä tuolla lumessa.

On hyvä, että olen saanut rauhassa surra ja itkeä niin kauan kuin se oli tarpeen minkään muun homman sitä häiritsemättä. Eräs tuttavani sanoikin olevansa kateellinen kun me ukkelin kanssa osataan itkeä vollottaa ihan ääneen kun on siihen tarve ja syy. Hän harmittelee sitä kun ei ole vielä osannut itkeä äitinsä kuolemaa ollenkaan vaan aina itkun yrittäessä tulla painaa sen sisälle kun ei ole oikein aikaa eikä tilaisuutta itkuun. Hän ei halua näyttää itkua kenellekään, jolloin se asia on varmaankin vaikea. Kyllä on parempi itkeä silloin kun on sen aika olipa aika tai paikka mikä tahansa kuin yrittää estellä ja säästellä. Tunnemekanismit voivat mennä myös rikki. Tänään tunnen olevani jo valmis ottamaan Lucaksen tänne. Vielä joitakin päiviä sitten en olisi jaksanut. Elämä voittaa vähitellen ja olen jälleen yhtä raskasta kokemusta rikkaampi.