Itkeäkö vai nauraa

Meidän perheessä jatkuu vaan tämä huono tuuri. Eilen pääsimme kuin pääsimmekin lähtemään tänne maalikylille. Sitä menoa vaan kesti hyvin lyhýen aikaa ennenkuin auto vaan päätti sammua keskelle tietä. Eikä inahtanutkaan vaikka kuinka starttia väännettiin. Eipä siinä muu auttanut kuin takamus pitkällä työntää se tänne tyttären parkkipaikalle. Tulimme sisälle ja purskahdimme molemmat saman aikaisesti nauruun.

Jäi rallien avausjuhlat ja elokuviin meno jo ajatuksenakin pois ja rojahdimme hetkeksi lepäämään. Sitten aloin siivoilla enimpiä saadakseni viihtyisän olon ja niin nautiskelimme olostamme täällä. Eräs ystäväni pistäytyi kylässä myös.

Tänään on uusi päivä. Janne tuli katsomaan voiko autolle tehdä mitään. Nyt ovat häipyneet jonnekin, kai veivät hinaamalla sen minun kopperon jonnekin. Minä lähden kuluttamaan päivää autoliikkeisiin. Meinaan etsiä hyvin vähän ajetun eli vuoden tai pari vanhan auton alleni ajettavaksi. Ei minulla kiirettä ole saada sitä heti. Eikä ole vielä rahaakaan tilillä niin paljoa. Ehkäpä onkin minulle parempi saada katsella ihan rauhassa ilman rahaa, hi hi.