tiistai 16. helmikuuta 2010

Kirjoittamisen vaikeus

Uskoisin monen lukijan eilen nauraneen makeasti asia/kirjoitusvirheilleni. Kuten autojen katselua kirjoittaessani, ettei niitä ollut yhtään auki. Tarkoitin tietenkin autoliikkeitä. Toinen hauska juttu oli se meidän käsi kädessä käveleminen. Siitähän sai sen kuvan, ettemme ole hääpäivämme jälkeen -83 kävelleet käsikkäin. Tarkoitin tietenkin Kilissä kävelyä. Luin aamulla vasta eka kertaa eilisen kirjoitukseni läpi ja nauroin makeasti ajatellen useiden ystävieni ilmeitä heidän lukiessaan. Mutta kovin puutteellistahan tämä minun suomenkielen taito on, joten kaikenlaista hauskaa voi löytää lukiessaan. Minä en monesti edes huomaa omia virheitäni, ellei joku niistä muistuta.

Muuten onko teillä kenelläkään vaikeuksia saadessanne tällaisia yleisiä kierrossa kulkevia kirjeitä, joita lähetetään yleensä monelle kaverille? Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia, eikä minulla mitään joukkolähetyslistaa ole. Yleensä näitä kirjeitä lähtee päivittäin minultakin melko monelle,sillä kerään listaltani ne, joiden uskoisin ilahtuvan näistä. Joidenkin sähköposti osoite jää näkyviin, toisilta vai nimi ilman osoitetta. Olen saanut kuulla, että näistä jutuista alkaa inhottavien postien kierre, eli alkaa tulla sellaista postia ja sellaisista osoitteista, joista ei itsellä ole mitään tietoa.

Olisi kiva kuulla useamman ihmisen kokemuksista, sillä en oikein ymmärrä mikä näiden postien kiertämisessä olisi vaarallista, paitsi jos niihin on isketty joku viirus tai muu nettipaholainen. Mielestäni sellaiset kyllä suojaohjelma poistaa automaattisesti ellei nyt ihan uudesta ja niin suuresta härskistä viholaisesta ole kysymys, ettei suojaohjelmaa ole ehditty päivittää.

On myös ihmisiä, joiden sielunrauha menee näistä kiertokirjeistä, joissa on ikäänkuin ehtoja ja vaatimuksia lähettää eteenpäin määrätty määrä. Sehän voi todellakin tuottaa ahdistusta ellei ole omalla listalla edes riittävää määrää osoitteita. Mielestäni tässä on kysymyksessä taikauskoisuus enemmänkin ja tällä sitten nämä kirjeen keksijät saavat näitä kulkemaan ympäri maailman moneen kertaan.

Eipä silti, kyllä minäkin monesti lähetän eteenpäin ihan riittävän määrän ja usein vielä enemmänkin toivoen saajan ymmärtävän, että haluan lähettää vain sen asiasisällön vuoksi sen hänelle ja kaikki käy nopeammin kun poimin listaltani samaan riviin saajat kuin että lähettäísin jokaiselle erikseen saman jutun. Ja tietenkin siinä toivossa, että onni nyt potkaisisi kuten jossain niin suurilla kirjaimilla luvataan, hi hi.

Eniten minua häiritsevät sellaiset kiertokirjeet, joita täytyisi lähettää lähettäjälle takaisin. Useimmiten pidän ehkä asiasisällöstä, mutta juuri tuo vaatimus pilaa koko jutun. Usein kirjoitankin omana lisämainintana, että ei tarvitse lähettää minulle takaisin, sillä tiedän sinun olevan ystäväni tms. Olen monesti kokeillut poistaa niitä viimeisiä rivejä, mutta en ole onnistunut muuttamaan alkuperäistä juttua muuksi. Se kai on tarkoituskin.

Nyt tuli tätä aivovoimistelua ja sormien hipistelyä tämän aamun tarpeet täyteen, joten voin alkaa valmistautumaan pukeisiin kellon ollessa jo puolessa päivän. Lämmintä vettäkin on jo että pääsen pesulle. Silakoita on iso kulhollinen odottamassa kokkaajaa, enkä vielä tässä vaiheessa tiedä vähäisintäkään ohjetta niiden syötävään kuntoon saattamiseksi. Yleensä se resepti alkaa siitä kun alan katsomaan kaappeja ja saan hellaan tulen. Tuskin siis tänäänkään tarvitsee pelätä nälkäkuolemaa.

eila_nilivaara@hotmail.com

Ei kommentteja: