Autokuumettako?

Lähdin katselemaan autoja vihdoinkin saadakseni vähän muuta ajateltavaa vaihteeksi. Se on muuten tosi kivaa puuhaa monessa mielessä, mutta kyllä siinä touhussa tarvittaisiin myös melkoisen paljon teknistä tietoa autoista yleensäkin. Ei ihme jos poikani sanoi, että et sitten yksin mene valitsemaan mitään kopperoa, vaikkakin tähän saakka olen aina itse valinnut kulkuneuvoni enkä huonoja kauppoja muistaakseni ole koskaan tehnyt, hi hi.

Soitin lähtiessäni siihen samaan liikkeeseen mistä tuon kopperon ostimme 11v sitten. Haluaisin oikeastaan lähes samanlaisen ainakin kulutukseltaan ja muiltakin kuluiltaan. Nimittäin tuskin auton pito halvemmaksi voi tulla kuin mitä tällä kopperolla ajo on ollut toissa vuoden loppuun saakka. Tämä toista vuotta on sitten ollut aivan turhaa sekä itsensä kiusaamista kuin lompsan levittämistä.

Ukkeli oli mukana ja tietenkin meillä kahdella on aivan erilainen maku. Luovuimme hetkessä aivan uuden auton ostosta, tosin ihan kivan Alton saisi kylläkin alle sadalla tonnilla, joka ei auton hinnaksi ole oikeastaan paljonkaan. Se vaan tuntui niin kovin heppoiselta ja paljon pienemmältä kuin tuo vanha palvelija.

Sitten katselimme kahta käytettyä. Toinen ei ole ulkonäkönsä puolesta ukkelille kelpaava ja minun mielestä taas se toinen oli kulkenut jo aivan liian paljon siihen hintaan. Niinpä me keräsimme kaiken mahdollisen materiaalin ja laskelmat mukaan lähtiessämme kotimatkalle. Voimme kaikessa rauhassa miettiä ja vatvoa näitä vaihtoehtoja, eikä vähiten merkitse myöskään se kun on mahdollista vertailla ihan rauhassa netiltä vastaavanlaisten hintoja yms.

Nyt olen siis istunut netillä etsien autoja ja kyllähän niitä löytyy useitakin ympäri maata. Myöskin löysimme aihetta päästä tinkimään noista meidän vaihtoehdoista ihan reilun puoleisesti, vaikka myyjä valitteli kuinka pienet marginaalit autokaupassa nykyään on.

Oliskohan myyjä muistanut sittenkin sen meidän edellisen kaupan. Vaihdoimme silloin Ladan tuohon kopperoon ja saimme ihan mukavasti siitä vaihdossa. Se auto kylläkin seisoi sitten lähes 10vuotta autokaupan pihassa. Meinasin jo pari vuotta sitten mennä vaihtamaan takaisin sen, sillä sehän oli melko vähän ajettu ja vaihdettiin muista syistä. Siinä vaiheessa se vihdoinkin katosi autoliikkeen pihasta. Voisin hyvin kuvitella, että hän haluaisi hieman korvausta siitä parkkeerauksesta, hi hi.

Onneksi ukkeli on päättänyt vaihtaa vielä jarrulevyn ja katsastaa kopperon ennenkuin sitä vaihdetaan mihinkään. Onhan sitten toisena vaihtoehtona myydä tuo suoraan pois ja ehkäpä neuvotella aivan toisenlaiset lähtöhinnat kaupantekoon ostaessa uutta. Ei ole siis kiirettä ja kahden auton loukkuun en halua jäädä missään tapauksessa.

Näissä uusissa autoissa on se hyvä puoli, ettei ole autoveroa ensimmäisen viiden vuoden aikana kun ne vaan täyttävät ne säädökset miljöön suhteen ja huoltojen välikin on kasvanut melkoisesti. Näissä minun mieleisissäni olisi siis miljöökriteeri täytetty.

Onhan minuun kerrottava myöskin se ilouutinen, että ukkelin auto korjataan sittenkin ja hän saa jatkaa mieleistään ajamista omalla vanhalla ja tutulla pelillä. Eilen olisi jo minun mieleinen löytynyt hänellekin, mutta nyt sellaisen etsiminen siis loppui. Päästään siis camperi elämää viettämään kunhan milloin muutamien viikkojen kuluttua ukkeli saa palvelijansa hakea korjaamolta. Muistojen peittämiseksi hän aikoo hankkia uudet penkin päälliset siihen niin jos Hermannin ikävä ei niin kauhein usein kuitenkaan siinä ajellessa iskisi.

Minä olin vielä tänäänkin näkevinäni sumuisen lasin läpi Hermannin istuvan etupenkillä kävellessäni autoa kohti ennenkuin muistin, ettei hän siinä todellakaan enää istu. Emmekä vieläkään ole tuhkauurnasta kuulleet mitään, kai jo huomenna alan kyselemään perään. Minulle on ihan tämän ikävän vuoksi tärkeää vaihtaa auto ja jopa auton väri. Lähes saman aikaa sekä auto että koira olivat elämässäni hyvin tärkeänä osana.

Huomenna olisi Herman täyttänyt 10v jos hän olisi saanut jatkaa elämää kanssamme. Auton ostamisesta tulee 11v maaliskuun viides päivä ja silloin on kulunut myös yhtä kauan aikaa kun eräs hyvä ystävä poistui joukostamme. Eli kaikenlaisessa on muistoja, niin iloisia kuin surullisia. Äiti sanoi, se on sitä elämän makua. Maistellaan siis elämää sellaisena kuin se tulee.