Lumituiskua ihaillen

Tulin äsken saunasta ja sain tuntea kasvoillani kuinka tuimasti tuiskusi lumi kasvoilleni jo tällä matkalla. Millaista olisi tarpoa tuollaisessa säässä kilometreittäin matkaa. Onneksi ei ole sellaiseen tarvetta. Odottelen tässä vastausta eilen jättämiini jätöskokeisiin. Vatsa on toki parempi, mutta kipu ei vaan hellitä, joten tuskin se yksinomaan surusta on kipeä.

Vihdoinkin alkaa tuntua siltä, että kyllä tästäkin surusta selviää vähitellen. Onneksi minulle on annettu ihan lahjana tuo itkemisen taito silloin kun siihen on syytä. Nyt ei enää ole koko ajan sellainen painava tunne sydämen seudulla, mutta tiedän kun se tulee, että kohta pato aukeaa ja kyynelet valuvat. Pienistä asioista se kertyy. Tosin minusta olisi varmaan tullut itkijänainen jos siihen olisi joku rohkaissut ja sitä taitoa olisi tarvittu.

Me aloimme suunnitella seuraavaa minilomaa ja varasimme risteilyn Tallinnaan 20.2. Bussi lähtee tuosta 25 km päästä, vie satamaan, ajattaa Tallinnassa kaupoilla ja tuo takaisin. Laivalla on hytti ja vieläpä buffékin sisältyy 80 euron hintaan. On me vissiin kerran käyty sellaisella pikavisiitillä, mutta en yleensä ole innostunut risteilyistä. Olen saanut matkustaa laivalla näiden vuosikymmenien aikana itseni ihan väsyksiin saakka milloin milläkin purtilolla. Siinä meni kaikki ihannointi koko risteilyjen suhteen. Mutta nythän on asia ihan toinen, voidaan nauttia kaikista palveluista tullen sekä mennen tarvitsematta miettiä mitään muuta. Eikä ole huolta, kuinka koira pärjää kotimiehen kanssa. Tosin meidän kotimieskin on niin huonossa kunnossa, ettei hänkään enää jaksaisi tänne tulla huolehtimaan sen enempää koirasta kuin mökistäkään. Joten on aika alkaa elämään ihan toisin kuin aikaisemmin.

Onhan näitä huolia vielä pitkäksi aikaa. Emme vieläkään tiedä ison auton kohtalosta muuta kuin sen, ettei sitä aleta laittamaan enää kuntoon sen viime maanantain tieltä suistumisesta aiheutuneiden vikojen suhteen. Saa nähdä mitä vakuutusyhtiö tulee tarjoamaan autosta ja mitä sillä rahalla saa enää tänään. Olen kyllä alkanut jo etsimään vastaavanlaista autoa netiltä, mutta niitä on vaikea löytää juuri noilla varustuksilla mitä meilläkin on tuossa. Toisaalta on muistojen takia hyvä vaihtaa myös autoa, sillä niin monet iloiset retket tehtiin Hermannin kanssa sillä.

Minun auto kopperoon on nyt tulossa osia tänään ja ehkä sen saa sieltä jo huomenna, ehkä ei. Sen auton olisin ollut jo valmis romuttamaankin, mutta miesväki sanoo kannattavan edelleenkin pitää sitä kakkosautona, vaikka sitä joskus joutuu korjailemaankin. Minä vaan en ole tottunut koskaan ajamaan noin vanhoilla räppänöillä, tuokin on jo 11v. ja ajettukin yli 200 000 km. No, tehkööt kuten parhaaksi näkevät kun vaan minun ei tarvitse osallistua remonttikuluihin, hi hi.

Hyllyssä odottaa neljä oikein mielenkiintoista kirjaa lukijaansa. Sain yhden kirjan jo luettua, tosin pari päivää siinä meni. Kuitenkin jaksoin jo vähän paremmin keskittyä enkä tarvinnut aloittaa kirjaa alusta kuin sen yhden kerran. Olisihan tässä monenlaista puuhaakin, mutta vatsan takia olen niin voimaton, etten jaksa edes ajatella kuin nämä ihan pakolliset kuviot.

Eka kertaa loman jälkeen näen kuinka kaunis onkaan tämä näkymä ikkunani takana. Parhaillaan on 6 punatulkkua, viisi talitinttiä, kaksi oravaa, pari sinitiaista ja elviskin siellä häärää. Elvis on siis se töyhtötiainen. Tuuli tuivertaa niin vimmatusti, että välillä näyttää etteivät edes linnut pysy oksilla ja niiden höyhenetkin pörröttävät viimasta. Kevääseen on enää muutama viikko!