Luminen maisema

Lunta on satanut hiljalleen koko päivän. Alkaisi olla jo kolattavaksi asti ja ukkeli kävi aloittamassa vähän jo hakiessaan postin. Minä jäin kirjaan kiinni aivan aamusta alkaen enkä ole saanut mitään muuta tehtyä kuin keitin papu-herne-peruna-valkosipuli- sipuli-makkarasoppaa. Ukkelille tuli sellaisen makkarasopan mieliteko pitkästä aikaa. Pakastevihannekset oli lopussa niin oli keksittävä jotain niiden tilalle ja hyvää tuli noinkin. Sitä riittää syödä vielä illemmallakin jos tulee nälkä.

Olisi aika alkaa pakkaamaan ne vähäiset tavarat mitä Tallinnan risteilylle tarvitsee ottaa mukaan. Minun on silitettävä vähän vaatetta jos meinataan tanssia ja kai sitä muutakin tarvitsee tanssikengistä alkaen pakata mukaan. Minulla on vaan jo jotenkin vastenmielistä koko lähteminen aivan kuten aina kun se lähtö lähenee. On niin kauhea kivaa suunnitella matkaa, mutta sen jotenkin jo elää lävitse siinä odotellessa, joten olo on jo ihan tyhjä.

Ukkeli odottaa kovasti pääsevänsä noutopöytään syömään. Minä en siitä niin kovin välittäisi, enkä yksin matkustaessa varmaankaan menisi. Nyt kyllä menen seuraksi ja onhan siellä vara mistä valita monenlaisia herkkuja minullekin. Voin herkutella vain kaikkein parhailla ja silloin ei ole vaikeaa valita, sillä rakastan kalaa ja äyriäisiä. Yleensä en lämmintä ruokaa edes halua ja nythän sitä ei enää sovikaan massuun.

Otamme mukaan myös saunomisosastolle ja altaalle menoa varten tamineet. Joskus olemme saaneet laivalla koko sauna- ja allasosaston ihan kahdestaan ja sehän on hauskaa. Olisipa nytkin niin hyvä tuuri. Eipä silti, en minä ihmisiä pelkää niin paljon että jättäisin sen palvelun käyttämättä ellei kahden saataisi olla, mutta plussat on aina kotiin päin.

Saimme eilen synttäripäiväkutsun Rovaniemelle saakka viikon kuluttua. Etsin eilisen illan ja siihen hätään vielä erään ystävänkin pistin matkatoimistoa leikkimään, mutta se matka olisi sen verran kallis ja monimutkainen, että jätämme sen väliin. Ellei nyt jotain hyvää bussimatkaa vielä ensi viikolla löydetä ukkelille. Kyllä hänet sitten rajalta sukulaiset hakevat ihan mielellään. Minä en oikein ole innokas istumaan bussissa noin pitkää matkaa ellei nyt sitten jotain oikein mukavaa houkutinta vielä tule.

Eli kuten huomaat, meillä alkaa olla tätä menoa melkoisesti jos vain jaksamme ja haluamme kulkea. Kunhan emme jo ennen kesää reissaa niin paljon, että kesäksi jäämme istumaan onki kädessä mökin rantaan. Siinäkään vaihtoehdossa ei ole mielestäni mitään vikaa.