Sunnuntai aamuna

Lapsen virtsanäyte oli aivan puhdas, tosin liian vähän juo nestettä. Kyllä se oli suuri helpotus ja nuori sairaanhoitaja antoi ohjeita, joita tuntui helpolta noudattaa. Niinpä Lucas oli oikein pirteä eilen illalla ja yökin on mennyt kohtalaisen hyvin. Muutaman kerran hän halusi juotavaa ja haki tuttiansa.

On kaunis pakkas aamu. Vielä on hämärää, mutta ensimmäinen orava tuli jo katselemaan jäikö eilen yhtään pähkinää aamiaiseksi. Muutoin luonto näyttää aivan hiljaiselta ja tyyneltä. Pakkasta on -16 astetta.

Nousin ylös kun en saanut enää unen päästä kiinni kuuden jälkeen. On niin kiva touhuta keittiössä näin aamuvarhaisella ihan yksin ja ilman mitään kiirettä tai edes suunnitelmaa. Keitin pari litraa mansikka-vadelmahilloa. Ukkelin synttäripäivä on huomenna ja kakkuun ei löytynyt mieleistä hilloa enää kellarista. Onkin mukavampi keittää talvella sellaista kuin milloinkin sattuu haluttamaan.

Mannapuurokin on jo valmiina odottamassa lättypannussa paistettujen munien keralla varmaankin aivan pian herääviä ukkeleita. Toivottavasti pojalle jo alkaisi maistumaan vaikka mannapuuro, joka on hänen suurta herkkua. Eilinen syöminen oli niin vähäistä, ettei siitä ole oikein mainittavaksi. Ajattelin ehtiä keittää puuron valmiiksi ja että se on myös sopivan lämmintä niin ei Lucas ehdi muuta maisteltavaa edes ajatella herättyään.

Minä en pysty syömään GBP leikkauksen jälkeen mannapuuroa aamulla tyhjään vatsaan. Se tekee aivan samanlaisen dumpingin kuin vaalea leipä aamusta. Toki se herkkuani on ja joskus herkuttelen välipalana sillä, jos sattuu aamiaiselta jäämään pieni kupillinen. Sen syön sitten suurella nautinnolla joko hillon tai marjasopan kanssa, joskus ihan vain marjojen kanssa.

Kyllä oli jo kivaa eilen illalla kun terveys oli hänellä parempi. Voi miten hän yritti laulaa ja keksiä jos mitä leikkiä huvittaakseen minua kun istuin nojatuolissa ja neuloin sukkaa. Välillä hän haluaa minun lopettavan neulomisen ja pelaavan palloa hänen kanssaan. Mutta pitkät ajat hän leikkii iha itsekseen kun vaan välillä kehuu tai antaa ablodeja hänelle. Nukkumaan menokin oli paljon helpompaa. Sai hän kyllä vielä ohjeiden mukaan peräpuikon iltatoimien yhteydessä.Laitoimme myös yhdessä Hermannin kuvan nukkumaan silitellen kuvaa. Toki Lucas edelleenkin kuunteli useampaan kertaan ovella, eikö Herman tule sisälle.



Huomaan hyppääväni asiasta toiseen ja se saattaa häiritä sinua rakas lukijani. On vain tosi asia edelleen, ettei ole keskittymiskykyä tällä erää ollenkaan, jos sitä yleensä kovin paljon minulla on koskaan ollutkaan. Enhän tiedä ihan varmuudella milloin PTSS ( posttraumaattinen-stressyndrom) on alkanut elämässäni. Varhaislapsuutta on kyllä pidetty todennäköisimpänä.

Näin on uusi päivä edessä kuin kirjoittamaton puhdas sivu, mutta päivän mittaan se täyttyy mitä moninaisimmilla asioilla. Sisimmässäni on jo palaset jotenkin järjestyksessä, vaikka sellainen ikävä ja kaipaus onkin hyvin pinnassa edelleen. Huomenna on kulunut kaksi viikkoa ja tämä aika tuntuu jotenkin kuin se olisi jonkun harmaan sumun takana tai sisällä. Jotenkin ihmeissäni katselen allakaa edessäni, että totta se joka tapauksessa on ja hyvin olen tähän saakka selvinnyt kun siitä ensi viikon itkemisestä tuli viimein loppu. Joku tuttavistani oli luullut ukkelin kuolleen kun olin puhelimessa niin surkeasti itkenyt ja yrittänyt selittää. Kai ei kaikille ole niin raskasta eläimen menetys ja eihän silloin voi ymmärtää tällaista itkuiikkaa tietenkään vaan voi saada aivan väärän kuvan vainajasta. Nyt jo hymyilyttää käyttäytymiseni, eikä minusta tämän viisaampaa koskaan tulekaan. Lieneekö edes tarpeellista, hi hi.