lauantai 6. helmikuuta 2010

Lapsi on edelleen kipeä

Se oli vain toivetta, että kuume olisi kadonnut eilen, vaikka aamulla Lucas olikin aivan normaali lämpöinen. Iltapäivällä kuume nousi taas 41 asteeseen, joten soitin neuvontaan ja saimme käydä lääkärin juttusilla vielä ihan viime tipassa ennenkuin terveyskeskus suljettiin. Sattui oikein kiva lääkäri, joka tutki kaiken hetkessä lapsen vastustelusta huolimatta. Pissakoetta varten saatiin välineet ja nyt aamulla laitettiin paikalleen. Odotellaan sitten sen pussin täyttyvän ja viedään näyte heti kun se on mahdollista päivystykseen.

Tietenkin huolettaa niin kauan kunnes saadaan vastaus. Jos kuumeen syynä on vaikkapa virtsatietulehdus. Tai vielä pahempi, jotain munuaisissa. En uskalla ajatella yhtään pitemmälle ja pidättelen itseäni vain tuon näytteen oton onnistumisen ajatuksessa nyt kiinni. Mieleen tietenkin eilen tuli, että näitä kuumeisia päiviä on ollut aivan liian monta ja melko usein kun ajattelen ja muistelen taaksepäin. Neuvolassa eivät kyllä ole osanneet sanoa mitään puoleen eikä toiseen, eikä tietääkseni virtsakoetta ole aiemmin otettu.

Vanhemmat eivät ole onneksi soittaneet mitään ja toivottavasti pitävät pyynnöstäni kiinni eivätkä soita ennenkuin illalla. En osaa valehdella, mutta jotenkin haluan tämän lääkärissä käytön kiertää ellei ole ihan pakko sitten kertoa totuutta jos Lucas saa vaikkapa antibiootti kuurin tms. Huolestuvat vain ja koko heidän loma menisi pieleen.

En ole nyt yksin suruni kanssa, sillä siskollani on vuoro itkuun nyt menetettyään kissansa 16 yhteisen vuoden jälkeen. Hänkin kyselee miten ihmeessä tästä selviää tervejärkisenä yleensä. Jotenkin tuntui jo helpommalta sanoa, että anna viikko itsellesi aikaa itkuun niin jospa se sitten jo vähän helpompaa olisi. Minä huomaan jo alkavani elää ihan normaalisti, kuten ruoka maistuu ja muutkin toimet sujuvat nyt ilman itkua. Ikävä tietenkin on ja hyvin pienet muistot saavat sen ikävän heräämään, mutta usein jo ilman kyyneleitä. Eli elämä jatkuu.

Ukkelin uudet sukset ovat vielä paketissa. Odotamme ensi viikkoon ja sitten alamme hiihtämään yhdessä. 'Ensin on tämä hoitourakka selvitettävä kunnialla loppuun ja Lucas vietävä kotiin maanantaina.

Torstaina vien ukkelin salaiselle matkalle, hi hi. Ruotsin rallien avajaisiin! Se tulee olemaan hänelle lähes shokki, sillä minä en pidä ralleista, eikä minua saisi sinne ihan vähällä, mutta siellä on paljon muuta ohjelmaa samaan aikaan niin voidaan tehdä kumpikin sitä mitä haluttaa ja tavata sitten jossain kivalla terassilla vaikkapa huurteiset juoden. Juu luit kyllä ihan oikein, sillä kunta on antanut luvan avata useammankin ulkoterassin rallien ajaksi keskikaupungilla. Ollaan sitten tyttären asunnolla yötä. Tulee sitten ajettua joko bussilla tai junalla sekin cityväli Kilistä. Taitaa olla historiaa sekin meille yhdessä. En kyllä meinannut tajuta tällaisen mahdollisuuden olemassa oloa ja tytär sai sitä sytytellä alku liekeille, hi hi.

Ei kommentteja: