Menetysten summa on suuri

Jos minä olen tässä saanut surra koiran menetystä niin se on ollut kuin alkusoittoa moneen muuhun juttuun. Nimittäin ensin sisareni kissa kuoli viikon kuluttua ja nyt on ystäväni kissa samassa jamassa ja ehkä ei enää apua ole. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä näin monen menetykset ja surut yhtä aikaa, mutta eihän missään olekaan luvattu oikeudenmukaista elämää.

Kaikesta huolimatta oli pakko käydä jo siistimässä tätä karvakuontaloa. Mutta senkään saattaminen siihen kuntoon kuin oli halu ja tarkoitus ei onnistunut. Jostain syystä vaalennusaine vaan ei tehonnut. Halusin alkaa vaalentamaan vähitellen tätä kuontaloa, joka on ollut lähes musta pari viimeistä vuotta. On niin työlästä käydä väriä ottamassa juureen vähän väliä jos meinaa, että se olisi siistin näköinen ilman sitä maantienväristä juuriraitaa. Saa nähdä miten tähän totun ja milloinka väsyn, sillä en kovin kauan jaksa samaa väriä tai mallia pitää.

Ukkeli alkoi laittamaan tuota minun auton kopperoani ja tietenkin sekään ei onnistunut vaan joku pultti katkesi sisälle, eli verstaalle taas joutuu viemään sen. Kai vähimmillä ongelmilla selviäisimme jos pysyisimme tiukasti neljän seinän sisällä ja täälläkin ihan vain sängyssä. Tosin mistä sen tietää mikä sitten hajoaisi tai kaatuisi päälle.

Huomenna on tarkoitus lähteä maalikylille. Ukkeli pääsi nyt tietämään mihin olen hänet ajatellut lähettää salaiselle matkalle. Toki hän iloinen siitä ralliylläristä on, mutta olisi varmaan toivonut viimeiseen tippaan sen pysyvän salassa. En vaan osannut pitää naamaani peruslukemilla kun hän luki ainakin kolmeen kertaan aamulla ralleista aivan kuin minun olisi pitänyt ymmärtää siinä joku viesti. Vihdoin purskahdin nauramaan ja näin salainen matka muuttui toiseksi.

Tytär lähti tänään Etelä-Afrikkaan pariksi kuukaudeksi töihin. Se lähtö oli niin nopea, etten ole ehtinyt siihen reakoida millään tavoin. Toisaalta olen tottunut hänen matkoihinsa ja elämiseen milloin missäkin päin maailmaa, joten Tellus on mielestäni melko pieni oikeastaan.

Hiihtoretki ei maistunut tänäänkään, sillä söin kalakeittoa aivan liian paljon ja liian suureen nälkään, jolloin kestää kauan antaa vatsan rauhassa sulatella eväitä. Eipä silti, on hieman liian kylmäkin minun mielestäni hiihtää. Ensi viikolla sitten ellen keksi mitään uutta kiertotapaa. Eipä silti, ei ukkelikaan ole omia uusia suksiansa vielä edes purkanut paketistäa. On hyvä vedota hänen lupaukseen yhdessä lähdöstä, hi hi.