tiistai 30. maaliskuuta 2010

Hiljainen viikko

Ei jotenkin tunnu hiljaiselta viikolta, sillä en ole aikonut käydä missään konsertissa enkä myöskään iltamessuissa kuten nuorempana oli tapana. Nyt on ollut kyllä hiljaista tässä kotona ja radiokin on saanut olla kiinni. Olen tänään jatkanut sitä eilistä urakkaa saunakamarin kanssa, sillä eilen jäi vielä vähän kesken tyynynpäällisten ompelu.

Pihan yli on vaikeaa harppoa. Nimittäin ukkeli kaatoi viimeinkin yhden ison koivun eilen pihasta. Sen, joka on näyttänyt lahoavan ensimmäisenä. Tosin koko puu oli aivan ehyt sisältä latvaa myöten. Joka tapauksessa haluan vähemmän haravoitavaa ja vähemmän myös ravinnon viejää koivuista. Niitä riittää kuitenkin aivan riittämiin. Saadaan ensi talven polttopuut ihan tästä pihasta jos vielä nuo kaksi isoa koivua saataisiin kaadetuksi.

Minä varmaan rasituin siitä pelkäämisestä hänen kaataessaan puuta. Pelkäsin puun kaatuvan väärään suuntaan. Toki hän on taitava siinä hommassa, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos sattuu joku juttu menemään pieleen. Kai hän oli jännittänyt itsekin, sillä tänään hänellä on kaikki lihakset jäykkänä ja kipeänä. Odotellaan nyt pyhien yli ennenkuin pätkitään ja siirretään pölkkyinä se koivu liiterin eteen halottavaksi ja liiteriin siirrettäväksi. Se viimeinen on minun mielipuuhaani.

Kävin tänään saunalla viemässä valmiit tyynyt ja vielä yhden verhon pätkän lisää saunakamariin. Kyllä siellä on nyt raikas tuoksu ja niin viihtyisää että. Teki mieli alkaa lämmittämään saunaa käydessäni siellä, mutta jätin sen huomiseen kun Lucaskin on täällä. Vielä olisi löydettävä sopivan värinen roskakori ja pieni seinäkaappikaan ei olisi pahitteeksi pienille tavaroille. Ne löytyvät kyllä kirpputorilta kun sinne milloin pääsen käymään.

Niinpä tänään olemme lepäilleet ja nauttineet hiljaisuudesta suurimman osan aikaa. Jalka on huomattavasti parempi, joten ehkäpä pääsen piakkoin kävelemään pitempiä lenkkejä. Oli järkevää aloittaa se tulehduskipulääkityskuuri. Vielä jatkan viikon päivät sitä varmuuden vuoksi.

Peikot olivat kuivuneet ja voisinpa melkein harjailla niiden hiuksia seuraavalla saunareissulla etteivät jää niin kauhean takkuisiksi. Varmaan niillä on nyt hyvä mieli saada olla puhtaana ja kuivana kivien joukossa takassa. Eihän sitä takkaa enää muuhun käyttöön ole tarkoitettukaan kuin peikkojen kotina. Ehkäpä innostun katselemaan niille uusia kavereita vähitellen.

Ei kommentteja: