Valmista tuli sittenkin

Nyt on taas mökki siisti. Aivan turhaan rasitan itseäni siivouksella näin usein. Kai elämä koiran kanssa oli aivan toisenlaista kuin nyt me kahdestaan. Eihän oikeastaan mitään pesemistä edes ollut, ainakin vesi oli lähes puhdasta. Pölyäkään ei ollut kuin nimeksi. Meillä varmaan riittäisi näiden tavaroiden järjesteleminen ja pari tai jopa kerran viikossa imuroiminen oikein hyvin. Keittiössä nyt voi pyyhkäistä lattian kerran viikkoon, mutta muualla varmaan riittäisi kerran kuukaudessa. Joku voi sanoa tietysti, että hyi. Liika on liikaa joka tapauksessa. Eli ensi viikolla en siivoa ellei jotain muuta tule kuvioon sotkemaan mökkiä.

Istuin ulkona hetken auringon lämmössä katsellen kuinka lumi sulaa aivan silmissä portaiden vierestä. Portaiden edessä on jo pieni sula. Lapsena varmaankin olisin aivan hypellyt riemusta nähdessäni eka sulan, johon pääsi hyppäämään ruutua. Eipä silti, olen tuossa sulassa hyppinyt ruutua muutamana keväänä ihan vain siksi, että sain toteuttaa lapsena ollutta haavetta saada hypätä ruutua kesäkengissä pääsiäisenä kuten jossain lapsena lukemassani kirjassa kerrottiin. Kivaa oli hypätä vielä aikuisenakin, tosin ei näillä koivilla kovin kauan hypitä.

Eilen tuli mielenkiintoinen ohjelma Marja-Sisko Aallosta, eli entisestä Olli Aallosta. Aivan kyyneleet tippuivat silmistäni ajatellessani hänen kärsimystään jo ihan pienestä. Hän oli tosi rohkea tullessaan kaapista ulos ja jättäytyessään niin rohkeasti ihmisten pilkattavaksi ja syljettäväksi. Nostan kyllä pipoani korkealle. Tässäkin asiassa nähtiin kuinka sudet erottuivat lampaista. Ei ole meillä ihmispoloisilla edelleenkään sitä kristillistä rakkautta riittävästi vaikka siitä toitotetaan aamuin illoin, eikä ole kysymys etteivätkö ihmiset olisi kuulleet riittävästi mitä Jeesus opetti. Olen aivan varma, että myös teissä lukijoissa on kaksi joukkoa. Toinen joka kärsii ja toinen joka tuomitsee. Siihen en osaa sanoa muuta kuin, miltähän tuntuisi jos itsellä olisi sama kärsimys tai omalla lapsella. Ehkä vain sellainen läheinen kärsimys avaa silmiä ja korvia.

Onhan meissä kaikissa toki anima ja animus, mutta se ei ole sama asia kuin syntyä väärän sukupuolen ruumiiseen. On aivan eri asia oppia tunnistamaan oma animansa tai animuksensa eli se vastapuoleinen sukupuoli itsessään. En tiedä onko se opittua mallia isältä tai perheen joltakin miespuoliselta meille naisille, vai onko meissä syntymässä nämä molemmat puolet. Kiinalaisessa gin ja jang ajattelussahan se on luonnollista. Nämä kaikki ovat kyllä hyvin mielenkiintoisia asioita mietittäväksi ja ihmeteltäväksikin.