Mielenkiintoisia ajatuksia eilisestä

Kiitos taas kerran vaivannäöstä etsiä osoitteeni ja lähettää sähköpostia eilisen kirjoitukseni johdosta. Olinhan autuaallisesti unohtanut nämä euroopan myllerrykset ja joku lukija muistutti myös siitä, kiitos. On todella ihan lähelläkin näitä sään tuómia ongelmia. Ja emmehän vielä tiedä mitä tulvat tuovat tullessaan tänä vuonna ihan omassa maassa, samoin routavauriot teillä voivat aiheuttaa melkoisia ongelmia liikenteessä niin Suomessa kuin täälläkin.

Eräs lukija viittasi viimeiseen lauseeseeni kysellen, olenko uskovainen kun sillä tavalla armoa anelen. Se täytyy kai tässä nyt kertoa, että yritän ainakin olla sen minkä osaan ja ymmärrän uskon salaisuudesta. Tosin minulle Jumala on niin suuri, etten pysty oikeastaan muuhun kuin juuri tuohon rukoukseen, Herra armahda meitä. Sillä en ymmärrä ja tarvinneeko kovin paljon ymmärtääkään näistä uskon asioista. Opettihan Jeesuskin uskomaan ihan lapsen lailla ja vertasi usein taivasten valtakuntaa lasten maailmaksi.

Aikoinaan -82 sain niin sanotusti tulla uskoon ihan vanhanaikaisella tavalla. Silloin aluksi sitä tuli kiihkoiltua ihan riittämiin, mutta sitten elämä alkoi opettaa nöyryyttä. Jos sitä nyt yleensä voi oppia. Ainakin suuret sanat ja vaahtoamiset ovat loppuneet jo aikaa sitten. Harmitellut olen sitä kaikkea, miten paljon olen läheisilleni tuskaa tuottanut sillä paasaamisellani ja oikeassa olemisellani. Kyllä siitä oli kaukana armo ja armeliaisuus.

Mutta elämä opettaa ja olen ollut siinä mielessä hyvin armollisessa koulussa, että sain monia hyviä opettajia jo työssä ollessa ja vielä senkin jälkeen on monet hyvät suhteet säilyneet. En enää ole aktiivi seurakuntalainen, vaan käyn silloin kun on tarvetta ja kaipuuta ehtoolliselle tai ihan vain muuten menen kirkkoon hiljentymään tai laulamaan sydämen pohjasta tuttuja virsiä. Sanoisinko suorastaan olevani melko laiska käymään ja siksi kuuntelen tai katselen mieluummin telkkarista niin ei tarvitse edes pukeutua ja lähteä ajamaan tuota matkaa.

Yksi kirjoittajista kyseli myös, eikö nämä katastrofit ole mielestäni Jumalan vihaa ja rangaistusta kaikesta tästä miten me ihmiset nykyisin elämme. Ei minun mielestäni Jumalan rakkauteen sovi mitenkään viha ja rangaistus. Maapallo elää elämäänsä ja korjaa itseään tai mitä se sitten onkaan. Onhan näitä ollut iät ja ajat ja varmaan tulee olemaan jatkossakin, mutta tieto kaikesta kulkee reaaliajassa ja se tuntuu. Tämä tellus on yksi osa suuresta luomistyöstä, jonka äärettömyyttä on edes turha alkaa kovin syvästi pohdiskelemaan.

Mielestäni on harmillista, että lopun ajan profeettoja syntyy joka kaudelle ihan riittävästi liikaa. Pelotellaan joutavalla ja yritetään tulkita uudelleen ja uudelleen Ilmestyskirjan kauheuksia tähän päivään ja siitä sitten povaillaan milloin se loppu tulee. Se on kauhistuttavaa kuinka ihmisiä saadaan pelon alle ja jopa tekemään testamentteja näille hihhuleille tai heidän edustamilleen järjestöille. Kuinkahan moni mummo on antanut viimeiset roponsa uskoen kaikkea hyvää näiden profeettojen puheista. Olen joskus netistä kuunnellut tai katsellut näitä tulipalo puhujia ja ihmetellyt, missä on rakkaus ja oikeudenmukaisuus näissä puheissa. Todellakin omaan korvasyyhyynsä saarnaavat.

Oma palvelusarkani on kuitenkin sielunhoidossa. Olen palvellut netissä nyt useita vuosia sielunhoitajana ja se on hyvin mielenkiintoinen tehtävä. Sitä kautta olen saanut myös uusia ystäviä eli meidän kemiat on vaan pelanneet niin hyvin yhteen, että on jääty koukkuun jakamaan ajatuksia ihan kaikesta mitä elämä pitää sisällään. Työtä on ollut aina sopivasti, välillä paljon ja kun olen tarvinnut vähän taukoa, se on syntynyt aivan luontojaan siitä kun ei ole tullut uusia avun pyyntöjä. Onhan minulla pitkä kokemus keskustelutyöstä monenlaisten ihmisten parissa, joten tämä sopii minulle kuin sormikas käteen. En ole sen tyypin sielunhoitaja, joka työntää joka rakoon viisauksia raamatusta. Vaikkakin siellä on sitä tarjolla lähes jokaiseen tilanteeseen. Ehkä tärkeintä on se, että meidän kahden välisessä vuorovaikutuksessa on aina salaisesti läsnä myös kolmas ja tärkein persoona, eli meidän Herramme Henkensä kautta. Ihmeellisiä juttuja on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan ja se jos mikä pitää työn hyvin merkittävänä myös minulle. Aivan kuin hengellinen elämäni saisi ravintoa siitä, että saan auttaa ja palvella lähimmäisiä mitä moninaisimmissa ongelmissa.

Kiva joka tapauksessa selvittää tämäkin elämäni osuus teille ihan avoimesti, sillä varmaankin moni teistä on lukenut blogini ihan alusta saakka ja välillä ihmetellyt olenkohan lintu vai kala. Olen kyllä kalat horoskooppimerkiltäni ja täytän vuosia ensi viikolla. Olen monessa mielessä sellainen flummi, eli etsin ja kyselen kaikkea mahdollista mitä vaan henkisiin ja hengellisiin juttuihin tulee. En pelkää enkä arkaile, tutkin kaikkea ja pidän itselläni sen mikä tuntuu milloinkin minulle sopivalta. Eli siinä mielessä olen ehkä kaukana ns. kunnon kristitystä. Mutta olen sitä mieltä, että jokaisen on etsittävä se oma tiensä ja kuljettava se loppuun saakka itselleen uskollisena.

Pistän tähän nyt jälleen kerran tuon e-osoitteeni, ettet tarvitse niin kovin kaukaa sitä hakea ellet ole jo säästänytkin listallesi. Kivaa illan jatkoa ja kiitos kivoista posteista vielä kerran.

eila_nilivaara@hotmail.com