Katosi teksti ja toinenkin

Olen kyllä viikonloppuna kirjoittanut parikin kertaa, mutta juuri kun alan olla viimeisessä kappaleessa ja viimeisessä lauseessa niin se pahus katosi taivaan tuuliin. Enkä sitten uudelleen jaksanut samaa tarinaa alkaa kirjoittamaan. Sehän ei minun luonteelleni sovi ollenkaan.

On siis aivan uusi viikko alussa. Kaunis sää vaan jatkuu. On aivan mahtava kuukausi ollut kyllä säiden suhteen. Ei ainuttakaan pilvistä päivää koko maaliskuun aikana täällä ole ollut. Kevät tulee kohisten.

Ukkeli haki lihaa sulamaan voidakseen ne leikata, suolata ja viedä sitten kevätahavan kuivattavaksi katon rajaan ulos. Tänään on oikein kunnon ahavatuuli. Pidän kuivalihasta, mutta yleensä se on minun makuuni liian suolaista. Haluaisin silleen oikein miedosti suolattua ja joskus hän on ihan minua varten muutaman palasen laittanutkin.

Kävin hiihtämässä tuota pientä pätkää, mutta latu on niin jäinen, ettei siinä enää ole kiva hiihtää ja jalkaan sattui kovasti. Tällaisena ahavapäivänä sää ei oikein lämpene ollenkaan. Istuin sitten hetken aurinkoisella pihalla tuolissa, mutta vilu ajoi sisälle hetken istumisen jälkeen.

Yritin istuessani etsiä hangelta lumiperhosia leijailemassa, mutta valkoinen lumi häikäisi niin silmiäni, etten nähnyt ainuttakaan perhosta. Nehän ovat tosi pieniä ja hyvin mitättömän näköisiä. Niistä on tehty kyllä tosi upea balladi, jota laulamme hyvin mielellämme karaokessa.

Viikonloppu meni levätessä ja kirjoja lukiessa. Oli maksettava se hinta muutamista siivoustunneista, jotka tein siellä pojan perheen mökissä perjantaina. Tuli heiluttua kuten nuorena urakalla ja sitähän ei tällainen täti enää kestä. Selkää, jalkaa ja reisiä pakotti kovasti, mutta sehän on ohimenevää. En vaan sängystä tahtonut omin voimin ylös päästä. Se kyllä opetti jakamaan lopun siivouksen useammalle päivälle, sillä aikaahan meillä on, vaikka voimia onkin vähänlaisesti yhtäjaksoiseen touhuun.

Kai ne kirjoitusyritykseni olivatkin pääosin sitä valittamista, niin eipä mitään tärkeää ole kadonnut. Muutenkin alkaa tämä kirjoittaminen jo kyllästyttää ajoittain ainakin. Olinhan jo päättänyt lopettaa, mutta vain vähän aikaa sitten lukijoita löytyi yllättävän paljon lisää niin olen vaan jatkanut tätä höpöttämistäni päivästä toiseen. Eihän minulla ole enää oikeastaan mitään uutta asiaa mistä kirjoittaa kun olen näin kauan kirjoittanut tätä arkea ja arkisia touhuja liittyen joskus tai useinkin juuri ruokaan ja vähäiseen liikuntaan. Lauantaina kirjoittaessani huomasin jopa otsakkeiden alkavan toistumaan. Ehkäpä on aika keksiä ihan jotain muuta.

Eikä painokaan alkanut laskemaan vaikka sen aamiaisen ja illallisen vaihdoin GI juttuihin, enkä ole perunaa ja leipää syönyt, enkä hedelmiä enkä marjojakaan liikaa. Paino käväisi siinä 89.6 kg:ssa ja palasi nopeasti takaisin 91 kg. Sekin tympii. Ei tästä kirjoittamisesta ole siinä mielessäkään mitään apua ollut. Nyt tuntuu, ettei siitäkään GBP leikkauksesta ollut muuta hyötyä kuin nuo vaivaiset 23kg. Onhan se toki paljon sinällään, mutta tuskin näin vähään sentään toivoin lähtiessäni leikkiin mukaan. Jäävät nämä viimeiset kymmenen kiloa todellakin rasittamaan ja rassaamaan, eli jään koko elämäkseni ravintorikkaan ruuan vangiksi säilyttääkseni edes tämän painon ilman uusia lisäkiloja. Kateeksi käy ihmiset, jotka popsivat ruokaa mielin määrin ja pysyvät hoikkina tarvitsematta edes ajatella liikkumista muuten kuin terveyden ylläpitämiseksi sen puoli tuntia päivittäin.

Nämä viimeaikaiset tutkimukset ovat alkaneet osoittamaan uusia mahdollisuuksia tähän ongelman hoitoon. Epäillään jopa suolistossa löytyvän tarttuvan bakteerin aiheuttavan liikalihavuutta ja tietenkin geenimutaatiot ovat jo vanhaa epäilyä. Minä olisin valmis johonkin tutkimusprojektiin jos vain antaisivat valmista ruokaa määräosani päivässä ilman mitään vastiketta. Söisin ja nauttisin elämästä, sillä olisin ainakin varma ettei ole silloin omaa syytä jos paino alkaa nousta ja löytyisi se varmempi syy jos alkaisi laskea. Niin jos pitäisivät jossain pyöreässä hotellissa sen puolivuotta vähintään. Olisihan sekin kokemus. Ehkäpä mielekäskin jos keksin jotain uutta kynäilijälle harrasteeksi.

Muuten aikaisemmin kirjoitin toiveestani saada aikaan kämppäemännän humpan. Se toive saattaa toteutua tässä vähitellen, sillä hyvä sanoittaja on löytynyt ja säveltäjähän on jo tiedossa. Mielenkiinnolla odotan tämän projektin jatkoa miettiessäni tämän vanhan lopettamista.