En lopeta vielä tänään bloggia

En vielä tänään jaksa alkaa lopettelemaan tätä bloggaamista, sillä siihenkin täytyy tehdä monenlaisia asennuksia saadakseni pois sen minkä saa. Tekstithän jäävät varmaan ikuisuuteen saakka elämään jossain universumissa, samoin jonnekin sivuille jää kunnes tulee niin paljon uusia, ettei kukaan enää vahingossa sivuilleni löydä. Pitänee tehdä tästäkin jonkin asteen luopumisprosessi itselleni.

Päivä on ollut joka tapauksessa kiva, vaikka aamulla tai paremminkin aamuyön jälleen odottelin sitä uimahallille lähtöä. Kello oli kyllä soimassa kuten aina, enkä koskaan ole nukkunut pommiin, mutta kun ei toimi niin ei toimi.

Herättyäni ja pukeuduttuani näin eilen leipomani suuren lanttukukon hellalla. Sehän piti saada pakkaseen. Onneksi saaja halusi sen jaettuna osiin, eikä kokonaisena. Niinpä leikkasin sen neljään osaan ja aloin paketoimaan. Saatte uskoa, että viimeinen pala jäi auttamattomasti minulle herkuteltavaksi. Se oli vielä hieman haalea.

Jäi siis tänä aamuna kaikki GI metodit unohduksiin kun sain palasen kukkoa pistellä aamiaiseksi kahvitilkka juoksupoikana. Se on taivaallisen hyvää! Ukkelikin halusi maistaa palasen ihmeekseni, vaikka hän pohjoisen poikana on oppinut syömään lantut lanttuina ja leivän leipänä niin kyllä hänellekin se maistui. Oli onni, etten syönyt kuin sen pienen palan, sillä vatsa tuli niin täyteen jo siitäkin vähästä ja makuhermoja kutkutti mukavasti koko ajomatkan uimahallille.

Siellä aika meni nopeasti kun ensin vesihölkkää painelin niin kovaa kuin jaksoin varttitunnin ja siitä suoraan jo lähes puolijuoksua lämpimään altaaseen ½ tunnin vesijumppaan. Se oli ihanaa. Mutta täyttäessäni suorituslappuani en meinannut saada millään nimeäni kirjoitetuksi kun käsi vapisi aivan mielettömästi, samoin jalat. Eli olin aivan puhki.

Onneksi suihkussa oli jonoa ja sain hetken istahtaa odottamaan vuoroani ja samalla vetää henkeä. Sain kuin sainkin itseni pestyä, kuivattua ja vielä vaatteetkin päälle. Hiusten kuivaaminen oli jo työlästä ja istuallani sen suoritin haromalla sormin hiuksia harjaamisen sijaan. Siitä laahauduin ukkelin pöytään syömään aamiaista ja kohta se vapina lakkasi. Eli ei se kukon palanen ollutkaan riittävä aamiaisannos tuohon rasitukseen.

Kävimme vielä keinorusketusta hakemassa pötköttämällä hetken solariumissa. Ennen puolta päivää oltiin jo kotona ja huokaillen mentiin hetkeksi lepäämään. Minulla jäi kyllä kirja silmiin kiinni ja tulin vasta äsken tekemään ukkelille pannaria, jota hän niin kovasti alkoi mieluilemaan muistaesssaan minun tehneen joku päivä sitten uutta mansikkahilloa. Pannari on pian kypsä ja hän saan nauttia iltapäiväkahvit. Minä alan tekemään ison kulhollisen salaattia vastapainoksi aamun kukkoilulle.