Taas meno päällä

Olen jälleen tekemässä lähtöä pienelle reissulle, tosin vain muutamaksi päiväksi. Ensin menemme etsimään painepesuria ja lasten turvaistuinta. Varmaankin sen reissun jälkeen olemme niin väsyneitä, että on kiva painautua jo tutuksi tulleelle petille tyttären asunnolla.

Huomenna on sitten karaoketanssit suomiseuralla lähi kaupungissa, joten ei ole pitkä matka ajaa sinne. Olemme tässä harjoitelleen paria laulua yhdessä ja erikseen ihan sitä varten. Minä kun olen siinäkin hommassa sellainen hössö, etten halua laulaa samoja lauluja kerrasta toiseen vaan mieluummin aina uusia. Kai niitä vanhojakin olisi kun vain osaisin yhdistää laulun nimestä sen tutun sävelen. Tosin vaikka kuinka tuttu olisikin nuoruudesta niin ei se harjoittelematta onnistu laulaa. Tulee niitä suuria virheitä vielä harjoittelunkin jälkeen.

Kolmantena asiana on tietenkin tavata niitä pienokaisia ja ehkäpä otamme Lucaksen mukaan tullessamme sunnuntaina ellei sitten siirry keskiviikkoon hänen hakeminen. Nuoret haluavat mennä ulos torstai iltana ja meillä on pitkäperjantaina kutsu eläkeläisten illanviettoon silloin. Saa nähdä miten nämä kaksi asiaa saadaan toimimaan yhteen.

Tytär tulee Etelä-Afrikasta pitkäperjantaina ja hänen toivomus olisi perheen yhteisestä päivällisestä joku näistä pyhäpäivistä. Taitaa tällä hetkellä tilaa sellaiseen olla eniten täällä jos vain he jaksavat tänne saakka tulla. Muutoin voidaan varmaan mennä johonkin ravintolaan ihan valmiille niin ei kenenkään tarvitse passata eikä huolta kantaa. Vaikka niin mielelläni kuin minä sellaisen pääsiäispöydän laittaisin, niin onhan siinä melkoinen homma.

Niinpä tässä istun ja nypiskelen kulmakarvoja ja partahaivenia odottaessani pannun hiiltymistä. Lauleskelemme samalla vuorotellen. Tällä kerralla ei ole kovin paljon pakattavaakaan mukaan. Käydään syömässä ravintolassa ja aamiaista varten siellä on jo tarpeet jääkaapissa sekä pakasteessa edelliseltä reissulta.

Samalla viemme minun vanhan palvelijani eli Suzukin myytäväksi. Se saa jäädä tyttären parkkipaikalle. Toivoa vain voi, että joku tarvitsee juuri tuollaista kopperoa pikku ajoihinsa. Se ei ole kaunis eikä sitä voi sanoa hyvin pidetyksi muutenkaan.

Nyt on hiiltynyt pannu, ukkelin ääni käheänä laulamisesta ja minulla jo aivan huutava nälkä, jonka pääsen tyydyttämään vasta Torsbyssä mennessämme lounastamaan kantapaikkaamme. Olen kai kertonut sen olevan minulle edullinen eli maksan vain 35 kr ateriasta sen GBP leikkauksen jälkeen, sillä en jaksa syödä kuin lasten annoksen. Eli on tässä jotain hyötyäkin, vaikka paino ei olekaan laskenut odotetusti.