Maaliskuulla muutokseen

On todella ihanaa herätä aamuisin auringon siivittäessä valoansa koivikon takana. Tosin minulla on öisin tumma rullaverho alas laskettuna, etten heräisi liian aikaisin auringon kanssa kilpaa. Sitä vaaraa ei tänä keväänä kyllä ihan oikeasti ole ollut, sillä olen nukkunut lähes seitsemään joka aamu.

Maaliskuu on minulle heräämisen aikaa. Nyt saan aivan nipistellä itseäni uskoakseni selviytyneeni siitä suuresta surusta. Käyn kyllä päivittäin tuhkauurna laatikkoa silittämässä ja katsomassa Hermannin kuvia, mutta en enää itke. Ikävä häilähtää kyllä, mutta se syvä suru on poissa. Uskoisin heränneeni kevääseen ja sen myötä sai suru myös kyytiä.

Eilen kävimme yhdessä ukkelin kanssa hiihtoretkellä. Hän kävi samalla katsomassa näädänloukun ja vei sinne lisää syöttiä, hirven maksa palasen. Meillä oli kiva reissu. Minä arastelen edelleenkin noita mäkiä. Nyt olen siitä vakuuttunut, ettei se pelon syy ole mäki itsessään vaan pelkään kaatumista.

Onnistuin joka tapauksessa laskemaan kaikki mäet kaatumatta. Heti kun tuli paniikin tunne päälle ohjasin sukset kyllä pois tolalta hangelle ja siinähän vauhti heti hiljeni ja sain paniikin tunteet hallintaan. Hiihtämistä hankaloittaa tuo päkiäsärky. Myötäisellä menee kyllä helposti kun voi potkaista vasemmalla vauhtia tai vain sauvoa menemään, mutta vastaisella ei keinoja ole muuta kuin purra hampaita yhteen ja ylittää kipu vaikka vedet silmissä.

Onkohan nyt neljäs päivä tätä uutta elämää menossa GI metodia hyödyntäen. Ihmeekseni se alkoi tuottamaan heti tulosta! 1.3. oli painoa 91kg ja nyt aamulla sitä oli 89.6. Joku lukijoistani saattaa naurahtaa, että tuo painohan sinulle on ollut jo vaikka kuinka monta kertaa! Niin on ollut ja varmaan tulee jatkossakin käväisemään ellei tämä ohje todellakin pure paremmin kuin aikaisemmat ruokailuohjeet.

Jos edelleenkin se hiihtämään lähtö sinällään on se vaikein osio, niin retken jälkeen on todella mahtava olo pitkän aikaa. Eilenkin olisin lähtenyt vielä uudelle reissulle ellei tuo jalka olisi noin kipeä. Voltarenia olen siihen tolannut useamman kerran päivässä ja yrittänyt hieroa, mutta ei ainakaan vielä paremmalta tunnu. En nyt kuitenkaan rasittaa sitä enempää kuin tuon yhden reissun päivässä.

On se myös pakko myöntää, että ilman leipää eläminen ei ole helppoa. Enhän ole muutoinkaan syönyt kuin muutaman siivun päivittäin, mutta aloittanut aamun voileivällä. On suuri ero syödä proteinipitoinen aamiainen. Ensiksikin pystyn syömään huomattavasti suuremman annoksen kuin sen voileivän ja toisaalta ei ole nälkä koko aamupäivän aikana. Välipalaksi riittääkin nyt oikein hyvin lasillinen maitoa tai piimää.

Ukkeli on saanut perunaa sekä lounaalle että päivälliseksi. Minulle se perunasta erillään olo ei ole niin vaikeaa, sillä onhan välillä pitkiä aikoja kun en muutenkaan perunaa ole syönyt. Se guinoa on tosi maukasta ja täyttävää. Salaattiin sitä olen laittanut reilusti. Voisihan sitä syödä ihan riisin, pastan tai perunan asemasta myös.

Illat ovat vaikeimmat pysyä erossa marjoista ja hedelmistä. Eilen oli ihan pakko antaa periksi sille mieliteolle. Sain kyllä hillittyä sen himon syömällä vain n.1 dl lakkoja keson ja vaniljajugurtin kanssa sekä vähän siihen pähkinöitä pureksittavaksi. Ei se tunnu normaalilta syödä vain yksi tai kaksi hedelmää välipalaksi tai jälkkäriksi päivässä, sillä olen popsinut marjoja ja hedelmiä lähes kilon päivävauhtia ja suurimman osan näistä kaikista illalla klo 18-22 välisenä aikana. Samoin marjat pitäisi syödä jälkkärinä. Yleensä olen niin kylläinen ruoka annoksestani etten jaksa enää jälkkäriä syödä ja se jää välipalaksi tai sitten kokonaan väliin, eikä sekään ole hyvä. On tässä siis melkoinen tasapainoilu.

Onneksi on siis maaliskuu ja minulle tämä aika on energisintä aikaa vuodessa. Ehkäpä tällainen muutosprosessi onnistuu parhaiten myös tähän aikaan. Aikoinaan lopetin tupakanpolton tammikuun 11 päivänä, eikä se kyllä ollut mitenkään vaikeaa. Olisinko silloinkin saanut tästä maaliskuun energiasta riittävästi päästä sen pahimman ylitse kun laastareita en enää muistanut vaihtaa. Siitä on jo aikaa, joten en muista enää sitä taistelua niin kovin hyvin ja kuten sanotaan ajan kultaavan muistot, niin saattaa myös näissä muutoksissa se sen tehdä.

Nyt odotamme auringon lämmittävän ilman ennenkuin lähdemme yhdessä hiihtämään. Ukkeli valitteli kyllä päänsärkyä heti aamusta, mutta sanoin meidän olevan säryn kanssa tasoissa. Eihän pieni kipu saa olla esteenä juuri tänään. Puudutusainetta löysin kaapista. Ei sitä varmaan voi päänsärkyyn sumuttaa, vai voisikohan. hi hi.