lauantai 6. maaliskuuta 2010

Uuden elämän alku

Jo eilinen iltapäivä meni ihan oikein kaikkien viimeistenkin ohjeiden mukaan. Tuli myös liikuttua ihan riittävä määrä. Hyvä mieli oli nukkumaan mennessä ja pyytelin itselleni uutta motivaatiota unien kautta tähän uuden elämän alkuun. Jälleen kerran.

Aamulla heräsin varhain, mutta en noussut sängystä. Nimittäin eilen illalla aloitin niin mielenkiintoisen kirjan, että se oli pakko lukea loppuun ennen aamiaisen laittoon nousua. Viimein alkoi jo vilukin puistella, joten oli ihan H hetki kun kirja viimein loppui. Nousin ja laitoin pannuun tulen ennenkuin aloin värkkäämään munakkaita meille molemmille. Sillä ihan samahan on ukkelinkin syödä samoin kuin minä niin näkee, onko tästä myös hänelle hyötyä vai ei. Hän kyllä sai vielä tänäänkin kahvin kanssa pullan, mutta sanoin lopettavani kahvileivän leipomisen nyt vähäksi aikaa ainakin, sillä hän haluaisi saada painoa myös alas ennen kesää.

Munakas oli tosi maukas. Kuullotin ensin kiinankaalta, joitakin siivuja paprikaa ja sipulia pekonin kanssa ennenkuin lisäsin munat. Hieman pippuria ja ihan ripaus suolaa. Kiinankaalta tulee syötyä enimmäkseen salaatissa tai voileivän päällä, mutta kyllä se on tosi hyvää myös lämpiminä, oikeastaan eniten silloin on makua.

Välipalaksi tein itselleni kupillisen kesomaitoa. Pidän siitä jostain syystä. Kai se muistuttaa maultaan lapsena saatua kokkelimaitoa. Nälkä ei ole vaivannut tänään vielä. Keitin sitä guianoa salaattiin. Lounaaksi tein valmiiksi ison kulhollisen salaattia; grillattua kanaa, kikherneitä, kiinankaalta, tomaattia, purjoa, fetajuustoa, niin ja tuota guianoa. En ole vielä maistanut, joten en tiedä mikä on elämys vanhan totutun salaattikastikkeen kanssa.

Nimittäin kävimme hiihtämässä. Ja melkein yhdessä! Houkuttelin ukkelia mukaan, mutta kun huutelin pariin kertaan saamatta vastausta lähdin yksin. Kiersin tuon reilun parin km lenkin ja tultuani kotiin huomasin ukkelin suksien kadonneen. Jäin istumaan auringon lämpöön ja odottamaan hänen tuloansa hieroskellen jalkaani. Se on nimittäin tosi kipeä, eikä tuo reissu sitä parantanut ainakaan. Siis päkiän sisällä tekee kipeää joka askeleella.

Ukkeli tuli sieltä myös niin punaposkisena ja tyytyväisenä. Hän ei ole tuollaisilla paremmilla suksilla hiihtänyt vuosiin ellei jo vuosikymmeniinkin. On hän minulle latua tehnyt metsäsuksilla ja metsällä käynyt suksilla, mutta onhan se aivan eri asia hiihtää kapeilla latusuksilla.

Minun olisi tehnyt mieli lähteä vielä toiselle reissulle, mutta päätin siirtää huomiseen, ettei tule lihakset liian kipeäksi ja tuo jalka ei kestäisi tänään enempää rasitusta. Hiihdinhän melko reipasta vauhtia tuon tasaisen osuuden ja sain hien kyllä pintaan ja sykkeen nousemaan ihan mukavasti ja se riittää normaaliin liikuntaan kyllä. Vaikka ajallisesti se olikin nyt minimaalinen reissu. Tuntui tosi mukavalta jalkaa lukuunottamatta. Huomenna laitan puudutuksen jalkaan lähtiessäni.

Metsässä näkee yhtä sun toista noinkin pienellä lenkillä. Ensiksikin kahden hirven jäljet jo lähes pihapiirissä. Seuraavana sain ihailla ilveksen jälkiä kelkan jäljessä ja yritin säästää niitä suksien väliin ukkelinkin katseltavaksi, ettei hän alkaisi minun unta nähneen, hi hi. Seuraavana näin jäniksen jälkiä, jotka olivat kylläkin parin päivän vanhoja. Oraviakin oli ollut useita liikkeellä. Jopa näätä oli kulkenut puron kohdalta sitä tavanomaista reittiään ehkä vasta tänä aamuna. Öiseen aikaan varmaankin liikkuvat eniten nuo eläimet, mutta olisi kiva katsella kameran linssin läpi läheltä sitä menoa. Taidankin houkutella ukkelin torniin joku ilta myöhään kaverikseni. Kettumetsästys houkuttimena ja kunhan sää vähän lämpenee.

Uusi elämä on siis alussa ja vanhat viisaat sanovat että kun sitä on harjoittanut 21 päivää se alkaa istua jo mukavasti selkärangassa, kai tarkoittivat aivojen tottumusta. En tiedä miten kauan jaksan kiinnostua moisesta kokeilusta tuntien itseni lyhyt pinnaiseksi, mutta jos tämä alkaa tuottaa tulosta niin miksi ei. Eräs toinenkin samaan aikaan GBP leikattu on saanut nyt samat ohjeet kuin minä, tosin hänenkin aloittamisensa on aivan muutaman päivän vanhaa niin ei hänelläkään ole vielä tietoa mitä tapahtuu. Nyt on aika maistella sitä salaattia ennenkuin tulee liian kova nälkä.

Ei kommentteja: