maanantai 1. maaliskuuta 2010

Flunssainen päivä

Päätä pakottaa, viluttaa ja välillä on kuuma tämän räkätaudin kanssa taistellessa. Nokka on rakoilla paljosta niistämisestä. Huomisen hiihtokilpailu jää minulta seuraavaan vuoteen. Onpahan hyvää aikaa harjoitella noita mäkien laskuja vielä. Ukkelille veistelin kyllä eilen nuhatippoja laittaessani alkavankin tähtäämään tjejvasan hiihtoon ensi talvena. Onhan se puoli vaasahiihtomatkaa eli kai 45km. Ei taitaisi näin vähällä hiihdon harjoituksella onnistua ja siellä ne mäet vasta suuria ovatkin. No, ehdin tässä harjoitella sekä sinne että tänne kunhan milloin tämä tauti hellittää.

On ollut ihan riittämiin käydä tekemässä lumityöt sekä eilen että tänään. Nyt olen jo vakavasti sitä mieltä, ettei enää yhtään enempää tätä iloa tarvittaisi tälle talvelle. Ukkeli on tänään pudotellut katoksien päältä lunta, sillä katokset notkuvat jo lumen painosta ja olisi vain ajan kysymys milloin pettää jostain osasta. Mökin katto on sen verran jyrkkä, ettei tässä pysy lumi kovin kauan ja se onkin tullut alas silloin tällöin. Ulkorakennuksen katolla on kaikki talven lumi jäljellä. Eikä sinne katolle ole mitään asiaa pudottamaan lunta, sillä se on korkea ja jyrkkä. Jos romahtaa niin romahtakoon sitten. Tuleepahan alennettua koko rakennus helpommin hallittavaan muotoon sitten, hi hi.

Minä nautin pulkalla mäen laskusta ja hurautettiinpa ukkelin kanssa malliksi yhdessäkin potkurilla yksi mäki. Lucasta kun ei saanut istumaan pulkkaan eikä potkuriinkaan. Kyllä hän molempia mielellään kuljetti, mutta laskeminen ei jostain syystä vielä häntä miellytä, ei edes sylissä. Enpä muista olenko tehnyt lumienkeleitä kuin joskus -80 luvulla kun omat lapset olivat leikki ikäisiä. Se oli kuitenkin tosi kivaa. Möyrittiin paksussa lumessa pojan kanssa yhdessä. On ne nykyajan lasten ulkoiluvaatteet aivan eri laatua kuin aikoinaan. Tosin oma vanhukseni ihan hyvin täytti tämän päivän ulkoilun asettamat haasteet. Haalari ei kyllä olisi ollenkaan huono vaihtoehto sille mitä löytyi vaatteita riisuessa sisäpuolelta, hi hi.

Lucas sanoi sitten haluavansa ruokaa ja nammia niin tultiin sisälle punaposkisina reilun tunnin ulkoilun jälkeen. Keitin jauheliha-vihanneskeittoa jo aamulla valmiiksi ja se maistui hyvin kun jälkkäriksi oli tiedossa joulun aikaisia tähteitä konvehtirasiasta. En ole ennen nähnyt pojan nukahtavan niin nopeasti päiväunille kuin tänään nukkui. Hän sai kaivautua meidän väliin sänkyyn peiton alle ja varmaan alle kahden minuutin hän jo nukkui syvää unta.

Meillähän on joka kerta hänen täällä ollessaan lettukestit ja niin tänäänkin. Iltapäivällä paistoin melkoisen kasan lettuja, joita popsivat kotitekoisen hillon ja vaniljajäätelön kanssa sellaisen määrän, etten meinannut silmiäni uskoa. Minä söin oman annokseni sienisalaatin kanssa suurella nautinnolla ja jälkkäriksi pari lettua noilla toisten höystöillä. Kyllä mummi on saanut jo monet suukot ihan pyytämättä eli se vanha on nyt unohtunut ja mummi on oikea mummi. Sain jo pukea päälle vaatteetkin ja vaihtaa vaipan tänään. Sitähän ei ole moneen kertaan tapahtunut, sillä useimmiten poika on ollut kipeänä täällä ja silloin vain ukin palvelut ovat kelvanneet näiltä osin ja minä olen saanut vain avustaa.

Huomenna on tämän kertainen vierailu ohitse ja lähdemme viemään hänet kotiin. Saa nähdä miten Lucas suhtautuu tähän uuteen kotiin ja uuteen omaan huoneeseen. Varmaankin aluksi kaipaa entiseen kotiin ennenkuin tottuu. Hänelle on luvassa ammekylpy heti kun menee kotiin ja hänen huoneessa on jo kaikki leikkikalut paikoillaan odottamassa leikkijää. Minä en ole vielä nähnytkään tätä uutta kotia, joten ihan kiva on lähteä mukaan.

Saan huomenna hakea koeajettavaksi Clion liikkeestä. Mielelläni ajaisin sillä Kilissä saakka niin saisin vähän paremman kuvan auton ominaisuuksista ajaessani vähän kauemmin kuin sen pienen yleisen kiekon. En osaa sanoa vielä yhtään mitään, olisiko siinä minulle seuraava koppero palvelemaan seuraavat seitsemän vuotta kuten eräs raamatun mies aikoinaan saadakseen sitten vasta mieluisimman tytön vaimokseen. Ensin piti vähemmän mieluiseen tyytyä. Tältä minusta juuri nyt tuntuu tämä autohanke.

Ei kommentteja: