Peikot hädissään veden alla!

Innostuin vihdoinkin sisustamaan meidän saunakamaria uusiksi. Entinen sisustus kelpasikin 9 vuotta, jopa itseänikin ihmetyttäen. Yleensä en monta vuotta jaksa samaa katsella. Saunalla on siinä mielessä helppoa, että käydään ehkä vain kolme kertaa tai jopa vähemmän viikoittain.

Olen siis ostellut kankaita kirpputoreilta ja yhden pätkän myös alennusmyynnistä ihan normaalihinnalla. Oli sitä viitisentoista metriä kun aamulla aloin katselemaan mitä niistä aikaan saisin. Ensin kylmään saunaan meno ei oikein innostanut, enkä saanut mitään hihhuli tunteitakaan aikaiseksi.

Ukkeli pelasti tilanteen kuten niin usein aina. Hän kävi laittamassa sinne tulen kiukaan alle ja niin siellä oli kohta oikein mukavan lämmintä mittailla kankaita, kiinnitellä sinne ja tänne miettien mitä näistä voisin tehdä.

Kappas kummaa kun peikot vanhan takan pohjalla alkoivat kilpaa huutamaan haluavansa päästä kylpyyn. Sanoin heille kipakasti, että täytyy olla hiljaa vielä juhannusviikolle saakka. En nimittäin uskonut jaksavani koko saunakamaria tehdä valmiiksi yhdellä kertaa.

Kävin välillä ompelemassa ja silittämässä. Sieluni silmin näin jo muka valmistakin. hi hi. Ei minusta ole sisustajaksi eikä somistajaksi näillä eväillä. NO, joka tapauksessa aloin sinne saada melko paljon vaihtelua ja jotenkin myös mieleistäni viime syksynä ostamiini mattoihin. Sehän oli melkoisen rohkea ostos ostaa tällä iällä musta-hopeanharmaata saunamattoa. Ystäväni kyllä piti valinnastani. Minä vaan jostain syystä en voi pitää jostain kuviollisesta matosta juuri saunalla ja siksi ihastuin tähän ainoaan vaihtoehtoon silloin.

Kun olin saanut kaiken järjestykseen ja paikoilleen niin peikot edelleen kitisivät takassa. En voinut siis kieltäytyä enää ja niin keräsin koko porukan ja vein ne suihkuun. Voi sitä katseiden määrää, sillä näille vekkuleille tämä oli eka suihkutus näiden 9 vuoden aikana! Siinä istua nöpöttivät hetkisen ihan hiljaa ennenkuin vein ne takaisin ihan uusille paikoille.

Moni muu vanha juttu sai nyt kyytiä ja kun viimein tässä iltapäivällä olin valmis olisin halunnut ottaa valokuvan tuloksesta kunnes muistin, että pojallahan se kamera tietenkin on juuri nyt. Peikotkin tuumasivat ehtivänsä kyllä kuivumaan ennen seuraavaa saunomista, jolloin ne kauniit vesikampauksetkin ovat jo unohtuneet. Pienin peikoista lupasi kiivetä karhun selkään siihen mennessä kun saan kameran kotiin. Nämä peikot tietävät ja tuntevat minun lapsellisuuteni ja toivoisin ystävienikin arvostavan sitä samaa.

Saunoimme ukkelin kanssa ihan yhdessä ja kyllä hänkin piti tästä uudesta sisustuksesta. Hän sai tietenkin olla apuna vähän siinä ja tuossa ja vielä tässäkin. Kyllä harmittaa kun en saanut kuvaa entisestä enkä tästä uudestakaan juuri nyt kun sen aika olisi. Peikot kyllä varmaan muistuttavat vielä pitemmän aikaa, sillä heidät on nyt kylvetetty ihan veden alla!