Vihdoinkin kotona

Saavuimme eilen illalla myöhään kotiin. Matka meni ihmeen hyvin pituudesta huolimatta. Ensin aamusta kyllä minun päreet meinasivat palaa poroiksi kun tilaamamme taksikuski lähti viemään meitä kentälle sellaista vauhtia, että mummon tukka pyöri päässä siitä huumasta. Käskin hänen hiljentää pariin kertaan vauhtia, mutta se meni kuin vesi hanhen niskaan. Kuskilla oli kiire nääs.

Joka tapauksessa hengissä säilyin vaikka sydän kurkussa välillä olikin. Phuketin kentällä sujui lähtövalmistelut hyvin reippaassa tahdissa, eikä sitä joutoaikaa jäänyt kuin muutama minuutti kun jo kuulutettiin koneeseen. Se alkumatkahan menee nopeasti kun tarjotaan aamiaista ja luin siinä lomalla aloittamani kirjankin loppuun ennenkuin tein itselleni teltan ja nukuin pari tuntia.


Teltan teen siitä pienestä filtistä laittamalla toisen pään pöytälevyn taakse kiinni ja toisen pään filtistä vedän oman pään yli. Itse jään aivan kuin teltan sisään ja saan kuorsata ihan rauhassa. Näin tein eilenkin ja nukuin pari tuntia oikein hyvin, sillä olin väsynyt valvottuani edellisen yön matkapelon vaivaamana.


NYT TULI MUUTOS KIRJOITUKSEEN. HERMAN KUOLI ÄSKEN!!!! Olen shokissa enkä voi jatkaa kirjoittamista. On ajateltava kuinka hänet saadaan hautaan jne. Kyyneleet valuvat poskille. Mutta oli tosi hyvä, etten antanut periksi eilen hänen kotiin hänen hakemistaan illalla niin hän sai kuolla kotona kukkakomerossa viileässä oltuaan meidän vieressä ensin usean tunnin ajan.