Aamupäivän hämärässä

Pannussa palava tuli kohisee omaa musiikkiaan katsellessani ulos ihaillen talvista maisemaa ja sen elämää. Suuressa siannahka rempaleessa on viisi talitinttia innokkaana nokkimassa rasvaa, joista linnut saavat sopivaa ravintoa näin kylmänä päivänä. Mittarissa on edelleen -12 astetta ja koivun latvoja tarkastellessa huomaa niiden heiluvan hiljalleen. Siellä on siis viiltävän kylmää.

Minulla on lämmintä sisällä ja jalassa lämpöiset tohvelit. En lähtenyt susimetsälle, eikä ihan oikeasti haluttanutkaan. Toisekseen aseeni onkin pojalla lainassa, joten enhän sinne metsälle edes olisi voinut oikeasti lähteä. Ukkeli lähti intoa täynnä ja toiveena saada edes nähdä se komea eläin vaikka vilahdukselta. Saattelin hänet matkalle antamalla mukaan valkoisen lakanan, jolla hän voi itsensä peittää passissa istuessaan ja toivottelin onnea metsästykselle.

Eiköhän siellä kylmä ala kouristelemaan miestä. Annoin kyllä mukaan myös käsilämmittimiä ja lämpöpusseja, joita heiluttamalla tulee käsineisiin nopeasti aivan kuumaa lämpöä. Sellaista amerikan armeijan varustuksesta tänne tuotua. Niillä olen monet syksyt selviytynyt hirvipassissa istuessani. Tokikaan ei näin kylmää ole silloin ollut kertaakaan.

Meidän metsästysseuran tapahtumat ovat yleensä hyvin nopeasti median tiedossa ja sekä lehdistöä että television ja radion väkeä tuppaa tänne kun vähänkin jännittävää on menossa johtuen yksinkertaisesti siitä, että eräs tunnettu henkilö metsästää täällä. Tänäänkin saa varmaan katsella telkkarista päivän tapahtumia illalla. Onhan tämä tietenkin historiallinen päivä.

Nyt kipittää kaksi oravaa kisaillen välillä tuohon lintulaudalle. Odottavaisin mielin toinen katselee tänne ja varmaankin kyselee, miksi on näin vähän pähkinöitä. Eivät sovi olemaan yhtä aikaa sovinnossa siinä, vaan toisen on oltava maassa toisen popsiessa ahneena pähkinää nätisti käpälien välissä kiinni pitäen. Ei liian kauan anna toinenkaan tämän rauhan kestää, joten takaa ajo on välillä puuhana. Pähkinöitä on siellä nyt vain vähän, sillä ne olivat loppu kaupasta kun edellisellä reissulla niitä olisin ostanut. Onneksi oli jäljellä vielä pussillinen, joka nyt jaetaan tasan tiistaihin saakka, jolloin vasta uusia pähkinöitä voimme ostaa.

Luen parhaillaan Lars Sundin kirjasarjaa Colorado Avenuesta alkaen. Kirjailija on suomenruotsalainen ja hän kirjoittaa oikein mielenkiintoisesti elämästä ja tapahtumista 1800 luvun lopusta ihan meidän päiviimme saakka. Alkuksi se kieli oli vähän jäykkää luettavaa ja meinasin jo jättää lukematta, mutta kun viimein se murteinen ja vanhahtava suomenruotsi avautui, alkoi kirja kiehtomaan todellakin. Nyt on toinen osa menossa, enkä millään malttaisi pitää taukoja lukemisessa. On pakko levätä, sillä en kärsi kauan pitää kirjaa käsissäni. Ehdin varmaan lukea vielä kolmannenkin ennen matkalle lähtöä.

Istun välillä tässä koneella ja haeskelen meille asuntoa Phuketista. Mitä kauemmin ja useammin etsin, sen useampia hyviä vaihtoehtoja löytyy. Olemme kallistumassa sellaisen studioksi kutsutun pienen asunnon vaihtoehtoon. Saadaan halutessamme laittaa ruokaa jos thai ruoka alkaa kyllästyttämään tai kun aamu haluamme laittaa oman aamiaisen. Vaikka onkin vielä tähän aikaan kalliimmat hinnat niin siltikin saamme koko paketin hinnaksi paljon vähemmän kuin esim. ostamalla jäännösmatkan ospec. asunnolla.

Yleensähän matkan suunnittelu on osa sitä parasta matkaa jo. Väkisinkin luo mielikuvia ja asettaa jonkun asteen toivomuksia matkan suhteen katsellessaan sivu sivun jälkeen mitä mielenkiintoisempaa lukemista ja kauniita kuvia netistä löytyy. Tyttäreni lupasi vielä katsoa noita esittämiäni vaihtoehtoja varmuuden vuoksi alan ammattilaisena.

Minulla on jo matkalaukku tässä valmiina odottamassa kituset auki tavaraa sisuksiinsa. Emme ole vielä päättäneet, otammeko kumpikin omat laukkumme vai ahdammeko kaiken yhteen suureen. Kokemukseni on, että yleensä aina minulla on aivan liian paljon vaatetta mukanani. Nyt on onneksi sellainen vaihe vaatekomerossani menossa, että vaikka ottaisin kaikki kesävaatteet mukaan, ei laukkuni siitä vielä pakahdu eikä kiloja siihen tule liikaa niiden vuoksi. hi hi. Siispä ihan mielenkiinnolla odotan pääseväni vähän shoppailemaankin, joten en meinaa täyttää laukun kitaa täyteen vaatteilla.

Onhan sinne kyllä sovitettava kaikenlaista pöytäluutusta, tiskiaineesta alkaen hiustenhoitovälineisiin ja -nesteisiin. Lääkkeistä kenkiin ja jopa kauraryynejä yleensä otan mukaan paria puuroa varten. Samoin vähän mausteita, että saan sitten paikalliseen ruokaan kyllästyttyäni ja kivoja raakaaineita löydettyäni laittaa ruokaa muutaman kerran vaihteen vuoksi. Sitten maistuu taas ravintolaruoka upealle.

Tuossa minua eniten miellyttävässä studiossa on keittiö kivasti parvekkeella. Siellä on myös pöytä ja tuolit. Joten miten ihanaa onkaan illan lämpimässä istua siellä ja vaikka herkutella omilla eväillä tai hakea jostain valmis ruoka ja nauttia se omassa "kodissa". Katolla on uima-allas ja myös poreallas sekä aurinkotuoleja ja pieni drinkkibaarikin. Rannalle on viiden minuutin kävelymatka ja ikkunasta on rannalle näkymä.

Vasta nyt auringon säteet ylettyvät maahan saakka ja maisema valaistui kokonaan. Ukkeli soitti ja kertoi susien menneeen yli meidän metsästysmaiden rajan, jonne nyt koko porukka on siirretty passeihin. Ei kuulema kylmä ole tai palele kun on niin jännittävää ja paljon tapahtumia radio kautta.

Huomenna ajelemme katsomaan koirahotellia ja paikkaa Hermannille sinne siltä varalta jos kotimies väsyy tai sairastuu tai sattuu muuta. Vaikuttaa olevan hyvä koirahotelli, eikä hintakaan ole kovin korkea. On se turvallisempaa lähteä noin kauas kun on varalla jotain, sillä eihän koskaan voi tietää mitä voi tapahtua ja tarve sellaiseen tulee.

Ennen keskiviikkoa on kaikki järjesteltävä, sillä silloin lähdetään karaoketansseihin ja ollaan yötäkin. Torstaina tuomme Lucas pojan tänne mukanamme, että ehdimme olla vähän hänen kanssaan ennen matkaamme. Perjantainahan sitten jo lähdemme pojan luo yöksi ja siitä aikaisin aamulla Tukholmaa kohden. Eli pakkaukset on oltava keskiviikkoon mennessä myös valmiit, sillä tuskin minun keskittymiskyky riittää Lucas jaloissa pakkaamaan yhtään mitään.

Mutta kuten huomannet, matkakuume on iskenyt minuun jo ihan syviä myöten ja mieluiten olisin jo koneessa istumassa matkalla kuin tässä vielä pakkaamista aloitellen.