Kylmää riittää

Pakkanen paukkuu ihan oikeasti. Ensi yönä tai aamulla saattaa lukemat olla jo -35 asteen luokkaa. On tarkastettu kellari ja saunatilat. Tänään saunotaan niin saunalla tulee veden kiertoa ja saunan jälkeen kestää kauan ennenkuin siellä jäähtyy liikaa. Onhan siellä lattialämmitys ja sitä on saatu säätää isommalle. Minä en halua lähteä ulos näin kylmällä ollenkaan.

Pikkupoika on meillä jälleen virkistämässä meitä. Tosin minulla loppuivat jo panokset puolen päivän aikaan ja oli pakko mennä lepäämään pariksi tunniksi ihan kunnolla. Nukuinkin ihan syvää unta tunnin verran. Sillä aikaa ukki on kadonnut lapsen kanssa ajelulle. Ovat varmaan autoa lämmittämässä, sillä sekin jäätyy eikä moottorinlämmitin jostain syystä toimi.

Pakkaushommat ja muut lähtöön liittyvät asiat saavat olla kesannolla torstaihin saakka. Listalla on kyllä vielä melkoisesti muistettavaa ja matkalaukku odottaa puolityhjänä lattialla vieressäni. En edes tarvitse säädellä ajatuksiani pysymään poissa matkasta, hi hi.

On niin pimeää pihalla kun jouluvalotkin on kerätty pois poroa myöten. Aamulla vielä saimme ihailla poroa ja muutamia valoja, mutta ukki käväisi päivällä keräämässä nekin talteen. Ja tokihan tällaisella pakkasella ei mitään ylimääräisiä sähkön kuluttajia tarvitsekaan, on varmaan maksamista ihan riittämiin reilun kahden viikon lämmityslaskussa palattuamme.

Ei ole tietoa milloin pakkanen alkaa lauhtumaan. On vain varustauduttava myös mahdollisiin sähkökatkoksiin ja yritettävä estää vesijohtojen jäätyminen tavalla tai toisella. Luntahan täällä ei ole edes puolta metriä, joka on tosi vähän muuhun maahan verrattuna. Kotimies ei osaa pannulla lämmittää eikä leivinuunissakaan pitää tulta, mutta onhan vielä puuhella hyvänä lisälämmön lähteenä kun vain jaksaa puita kantaa sisälle sitten kun valmiiksi kannetut loppuvat viikon kuluttua. Hieman huolettaa, sillä edellisen reissumme aikana hän eli täällä 15 asteen lämmössä kun ei säätänyt shunttia isommalle sään kylmennettyä lähtömme jälkeen. Hän oli lisännyt sen sijaan vaatetta ja ollut enemmän liikkeessä ulkona. No, eihän siinäkään mitään pahaa ole, mutta minä kauhistuin palata kylmään mökkiin.

Minun mielestäni jääkukat ovat tosi upeita. Meillähän on edelleenkin makuuhuoneen ikkuna vaihtamatta uuteen. Näin kovilla pakkasilla ikkunaan tulee niitä jääkukkia. Päivällä makailin kauan sängyllä ihaillen niitä ja annoin mielikuvitukseni lentää jään kuvioissa. Muutoinhan ikkunan peittää paksu verho, niin ei siitä kylmää hohka kovinkaan paljoa. Keittiön ikkunat eivät myöskään ole uudet ja vaikka niistä vetää kylläkin niin ei niihin synny jääkukkasia. Näin kovalla pakkasella huomaa sen suuren eron uusien ja vanhojen ikkunoiden välillä, eikä se todellakaan ole mikään pieni ero.

Tänään huomasin toisen unohduksen pyhien ajalta. En ole polttanut kaikkia kynttilöitä ja kahdessa kynttelikössä en ollenkaan! Vain lämpökynttilöitä on tullut poltettua jonkun verran. Olisikohan syynä se kun eräänä jouluna oli kynttelikköön unohtunut tuli palamaan ja me kai istuimme keittiössä. Kynttilät paloivat loppuun, mansetitkin paloivat ja sulaa värillistä talia oli valunut hyllyn päälle, missä kynttelikkö oli palamassa. Se näky oli kauhea todeta vasta muutaman päivän jälkeen. Säikähdin todellakin, sillä ehkäpä huonolla tuurilla olisi siitä voinut syttyä vaikka tulipalo. Sen jälkeen en ole uskaltanut sytyttää pitkiä kynttilöitä kuin vain siksi aikaa pöydälle kun on syöty tai oltu huoneessa. Nyt vissiin varovaisuutta oli vielä enemmän kun oli myös tämä pieni mies touhuamassa.

Nyt on ulkona täysi pimeys. Vielä hetki sitten erottuivat puut kirkasta pakkastaivasta vasten. Lintulaudoilla on hiljaista aamuun saakka, tosin maassa olevia siemeniä ja siemenkuoria saattaa pimeässäkin käydä metsähiiret nakertelemassa jos tarkenevat liikkua. Näin kolme pientä reikää ja epäilen niitä reikiä hiirien valtaväyliksi. Onneksi sisällä on saatu pidettyä kuri myrkyillä. Ei ole koskaan kuulunut narskutuksia, mutta muutaman kerran syksyssä saa kokea sen mädän hajun kun eka myrkyt alkavat tehoamaan.

Lucas etsi eilen illalla kuuta löytämättä sitä. Voi mikä olikaan aamulla kun hän löysi sen läntiseltä taivaalta. Ajatella, että noin pieni lapsi on aivan haltioissaan kuutamosta! Viimeksi hänen täällä ollessaan istuimme ja ihailimme kuutamoa pitkät tovit. Niinhän taisin itsekin olla kuun ihailija pienenä, tosin en muista noin pienenä olostani mitään kuten tuskin kukaan muukaan.