Sudet ulvovat ja pakkanen paukkuu

Pakkanen paukkuu edelleenkin ja kylmempää on luvattu koko tulevaksi viikoksi. Täällä puhutaan jo vargavinteristä eli susitalvesta, joka tarkoittaa erittäin kylmää talvea. Mielestäni tätä talvea voi kutsua kyllä susitalveksi ihan muutenkin.

Eilen siis alkoi susijahti aamulla ja päättyi jo ennen auringon laskua. Se metsästyskausi ei ollut pitkä. Meidän porukka metsästi yhdessä muutamien naapuriseurojen kanssa saamatta yhtään mitään. Tosin susia oli, mutta pääsivät karkuun jostain passimiesten välistä. Jännitystä oli piisannut koko päiväksi, sillä radioiden välityksellä tieto kulkee hyvin.

Meidän läänissähän oli 9 lupaa. Tästä meidän kunnasta ei saatu kuitenkaan kuin kolme sutta. Siispä aamullakin löytyi ihan tästä 50 päästä mökkiä aivan tuoreet suden jäljet. Nyt oli vaan yhden jäljet.

Luonnonsuojelijat ja sellaiset eläinaktivistit käyvät kuumana. Heidän mielestään ei saisi ampua yhtään eläintä, ei ainakaan noita suloisia susia. Eräskin heidän alan ammattilainen itkussa silmin väänsi kuinka nyt jo yli 10% susikannasta menee metsästyksessä, toinen suojeluammuskelussa ja ainakin samanverran salametsästyksen kautta, jolloin susikanta kuolee auttamattomasti muutamassa vuodessa.

Se on mielestäni aivan puppua. Jos susia olisi vähemmän, ei tuota määrää olisi vielä yhdessä eikä kahdessa viikossakaan saatu ammutuksi. On susi sen verran viisas eläin, että osaa kyllä kiertää tarvitessa ihmisen kaukaakin. Ja jos koko sudenmetsästys alueella eilen oli 12000 miestä niin näille suurille metsäalueille se on kuin pissa itämeressä. Vain hyvin pienille alueille tuo porukka jakaantui.

Ei ole siis meilläkään susiturkin aineksia kuivumassa. Ei edes puuhkaa varten. Ukkelilla on kyllä jo melkoinen määrä näädän nahkoja. Hän aikoo säästää niitä ja teettää sitten aikanaan Malungin turkkurilla minulle stoolan tai kivan hatun. Saapa nähdä uskaltaako edes sellaista päähänsä tai harteillensa laittaa tuolla ihmisten ilmoilla kulkiessa. Tosin täällä ainakin näillä säillä alkaisi olla tarpeen jo puusylillistä liiteristä hakiessa.

On todellakin kiva sairastaa matkakuumetta. Toivoisin vaan jo olevani matkalla tai jo vaikkapa perilläkin. Taidan vetäistä pienet torkut ja katsella miltä siellä Phuketissa näyttää siitä perspektiivistä katsottuna, hi hi.