Koiran kuolemasta kaksi päivää

Aika tuntuu seisahtuneen, vaikka tosi asiassa jo kaksi yötä olemme selviytyneet päivien lisäksi. Aamulla päätimme kysellä kremeerausta pieneläinklinikalta. Ei meistä olisi haudan kaivajaa tähän kiviseen maahan edes sitten kun routa sulaa. Ja saisimme Hermannin säädyllisesti pois tuolta pakasteesta. Ukkelille on tosi raskasta mennä hakemaan liiteristä puita ja kulkea ohi sen pakastearkun. Odotan siis kellon tulevan kahdeksaan, jolloin voin alkaa soittelemaan tämän asian puitteissa. Yritän tässä kirjoittamalla koota itseäni tehtävään.

Eilen lueskelin netistä sivuja, joissa kerrottiin kokemuksista koiran kuollessa. En siis ole mikään poikkeus suruni kanssa, vaan tämä on ihan totisinta totta niin monelle muullekin. Se mikä minua lähes kauhistutti lukiessani joidenkin ihmisten monivuotisesta surusta. En kestäisi surra vuodesta toiseen. Mieleeni tuli väistämättä ajatus siitä, että silloin lienee kysymys jo jostain muusta. Kuten se, että aikaisemmat surut on pistetty nutun alle ja koiran kuoleman jälkeen sieltä pongahtaneet pinnalle. Varmaankin ammattilaisen apu on jo silloin tarpeen.

Sen uskon kyllä, että ikävä voi kestää koko elämän ajan, sillä mikään ei voit täyttää rakkaan koiran paikkaa. Kuten eräs ystävä lohdutteli eilen niin kauniisti ja toivoi meidän hankkivan mahdollisimman pian uuden koiran, mutta ei Hermannin sijalle, sillä sitä paikkaa ei mikään toinen koira voi täyttää. Me olemme kylläkin päättäneet olla hankkimatta uutta koiraa. Pojalla on koira, jota voimme silloin tällöin lainata ja se saa riittää. Nyt on tyttärelläkin poikakaveri ja hänellä on koira niin emme ihan ilman koiran läsnäoloa jää.

Ihmeekseni säilyin ilman kyyneleitä herätessäni aamulla, sillä näin niin kaunista unta. Olimme Hermannin kanssa metsässä marjastamassa ja hän makasi marjaämpärin vierellä aivan saman näköisenä kuin viimeisenä yönä vierelläni. Aloimme syömään siinä unessa eväitä ja hänen kanssaan jaoimme voileipää kun heräsin.

Jospa koirien taivas onkin aivan yhtä lähellä kuin ihmisten taivas ja he voivat vierailla täällä lähellämme vaikka unien kautta tai muuten rakkauden energioina. Ainakin minulle tästä unesta tuli hyvä ja lämmin olo. Nyt on pakko elää tätä hetkeä tässä ja nyt antaen aikaa surulle sen minkä se tarvitsee.