Kremeeraukseen vienti

Eilen päädyimme Hermannin kremeeraukseen kun viimeinkin tajusin mitä kautta sellainen löytyy. En vaan silloin eka hädässä löytänyt puhelinnumeroa. Eilen soitin eläinlääkärin vastaanotolle ja se asia oli selvitetty parissa minuutissa. Tänä aamuna aikaisin lähdimme viemään kaverin sinne ja saamme hänet sitten tuhkattuna parin viikon kuluttua takaisin.

Sen päätöksen ja tämän aamuisen reissun jälkeen on olo ollut hieman selkeämpi. Tosin olen edelleen kauhean väsynyt ja sydämen seutu on raskas. Vielä aamulla piti itkeä kovastikin kun hänet paketoitiin annettujen ohjeiden mukaan kahden muovisäkin sisään ja kannettiin ensin autoon ja sieltä sellaiseen varastoon ja isoon pakastearkkuun odottamaan kuljetusta.

Mietimme ja päädyimme siihen, että tuhkasta osa laitetaan tähän pihalle, siihen kivi ja kukkasia ja loppu tuhka sitten aikanaan meidän hautoihin puoliksi, ellemme tule ajan kanssa toisiin ajatuksiin.

On ollut kyllä valtavasti lohduttajia ja kuinka moni onkaan kertonut omasta ikävästään ja surustaan silloin aikanaan. Meillä on puhelin ollut kuumana kaiket illat. Samoin on tullut aivan valtava määrä sähköpostia. Kiitos kaikesta kaikille.

Hyvin moni on sanonut, ottakaa uusi koira. 'Emme halua edes ajatella sitä minkäänlaisena vaihtoehtona ainakaan vielä. Aamulla ajellessa puhuttiin ja sovittiin, että jos elämä tuntuu aivan liian tyhjältä vielä vuoden parin kuluttua niin sitten otetaan asia mietintämyssyyn.

Nyt olemme vapaat liikkumaan oikeastaan mihin vain. Ei ole kylätelty vuosikymmeneen kunnolla kun ei Hermannia voinut ottaa mukaan ihan mihin vain. Tuo viime kesän campermatka oli kyllä upea ja tuntuu hyvältä kun hän ehti yhden kesän meidän kanssa matkustamaan ja hän suorastaan nautti siinä asumisesta ja matkustamisesta. Suuri osa matkoista on tehty vuorotellen.

On siis aika alkaa katselemaan tätä asiaa myönteisistä puolista ja jotainhan tähän elämään on keksittävä, ettemme jää kahdestaan tähän köpöttämään kun ei ole sitä terapeuttia sovittelemaan jos sattuisi riitoihin ratkeamaan. Hermanhan tuli heti katsomaan jos toinen meistä kohotti vähänkin ääntänsä ja hänen takiaan oli riidat selvitettävä nopeasti, hän kun ei asettunut kummankaan puolelle viisaudessaan.

Minulla on koko viikko aivan kuin sumun seassa, päivät ja tapahtumat ovat ihan sekaisin, enkä edes muista mitä kaikkea ja kenen kanssa olen puhunut puhelimessa. Emme jaksaneet ottaa lapsenlasta tähän vielä tänään. Mennään sen sijaan heille kylään ja ehkäpä ihan yöksikin huomenna samalla kun käydään tuo minun auton koppero katsastamassa.

Hermannin ruokakupit laitettiin talteen ja pois näkyviltä, sillä vielä eilenkin laitoin hänelle vettä kuppiin ennenkuin totuus iski päin kasvoja. Ruokaa jäi, mutta närhille se kelpaa oikein hyvin ruuaksi. Syksyllä kuivattamani maksat ja keuhkot menevät kyllä lahjoina tuttavien koirille kylätellessä tai kun joku käy täällä koiran kanssa kylässä.

En tiedä milloin tästä voi tulla normaaliksi, milloin tämä kauhea ikävä hellittää ja milloin voin katsella hänen valokuvia itkemättä. En raskinut ottaa pois kuvaa tästä blogistanikaan, vaan se saa olla siinä. Lisäsin kyllä kuolinpäivän siihen kuvatekstiin. Jospa tämä vähitellen hellittäisi.