Kuntoilusta käy tuokin nurmikon leikkaaminen. Meidän piha on hankala leikattava. Leikkuria saa vetää ja työntää ja kiertää pensaiden ja muutaman puun ympäri. En ole vielä jaksanut kertaakaan leikata koko pihaa yhteen menoon. Siispä kävelen 45 min ja pidän sitten joko tauon tai jatkan seuraavana päivänä toisen mokoman.
Aamulla venyttelin sängyssä jo neljästä alkaen ja siinä samalla hieroskelin vatsanahkoja tai paremminkin rasvaköllyköitä. Jotenkin tuntui olo kevyemmältä kuin viikkoon. Noustuani ylös menin suoraan vaakalle ja kappas vaan se näytti nyt tasan 92 kg! Jippii.
Moisesta tuloksesta ilahduin niin kovasti, että heti aamusta keitin kattilallisen vihanneskeittoa. Sitä meinaan napostella kun nälkä yllättää. En ainakaan pääse sanomaan sortuneeni tyhmyyksiin ruuan puutteen vuoksi! Pieni pätkä kyllä löytyi HK sinistä jääkaapista ja se kyllä auttamattomasti lipsahti sinne kattilaan oikein pieninä palasina. hi hi. Onneksi sitä oli vain sormen pituinen pätkä. Siis pikkusormen. Kenen, se olkoon salaisuus.
Tekstit
Lucka 19: Bloggen flyttar...
8 vuotta sitten
2 kommenttia:
Luin sitten kerralla koko blogisi läpi. Kirjoitat kivasti ja painosikin on pudonnut hienosti, vaikka varmaan välillä vaatiikin kärsivällisyyttä.
Olen iiiso nelikymppinen ja hiljaa mielessäni haaveilen leikkauksesta, koska alan sairastella tämän ylipainoni vuoksi. Menen maanantaina (ylihuomenna) terveyskeskukseen ja jännittää ja pelottaa. Katsotaan sitten. Tsemppiä sulle jatkossakin ja aurinkoisia kesäpäiviä!
Heippa Herkku!
Kiva kun jaksoit lukea höpötyksiäni. Tämä on todella pitkäkestoinen urakka ja vaatii kärsivällisyyttä ja monta kertaa tuntuu niin turhalta. Mutta kun kilo toisensa jälkeen vähitellen joka tapauksessa katoaa niin elämä jatkuu joka tapauksessa paljon paremmin kuin aikaisemmin. Toivottavasti sinulle myönnetään leikkaus, sillä monelle tämä on ainoa mahdollisuus ihan oikeasti. Eikä kannata pelätä, sillä paljon vaarallisempaa on elämä niiden ylikilojen kanssa. Tsemppiä. Eila
Lähetä kommentti